keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2012

Pilkun paikka ?


Pikapäivitys ennen kuin   palautan   romaanin  kirjastoon.


 Jennifer Eganin englanninkielisen   alkuteoksen nimi on  A Visit from the Goon Squad.  Suomeksi  kirjan nimi on Aika suuri  hämäys ( suom. Heikki Karjalainen).   Lukaisin kirjan nopeasti, harppoen.  Minua   hämäsi  kirjan suomalainen  nimi.    Mistä  hämäyksestä tässä on kysymys?   No, se selvisi kirjan lopussa, kun  Bennie sanoo Scottylle: " Aika on hämäystä, eikö niin?  Annatko sinä itsesi tulla hämätyksi?"   Alkuteoksessa repliikki kuuluu näin: "Time's a goon, right? You gonna let that that  goon push you around?"  Sanakirjan mukaan "goon"  tarkoittaa mm.  roistoa  sekä  tolloa  ja   "goon  squad"  roisto- tai tollosakkia.  Aika  on   huijari.  


Suomenkielisestä nimestä puuttuu pilkku aika-sanan jälkeen.     Pilkun puuttuminen muuttaa merkityksen  ja vie lukijan harhaan.  Onko se tarkoitus?  Kansikuvan spiraali  antaa kyllä vihjeen  ajan spiraalimaiseen luoteeseen, mutta oivalsin  sen vasta luettuani bennien avainrepliikin. Päällyksen  tekijä  Jussi Kaakinen on ilmeisesti lukenut kirjan tarkkaan. 


 Jennifer Egan on jossain  yhteydessä  kertonut,  että teoksen  inspiraatiolähteenä  on ollut  Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä ja   HBO-sarja Sopranos.   Romaanin  mottona on  Proustin  sanat, että aikaan sidottuja, erilaisia  vuosia vastaavia paikkoja on parasta etsiä itsestään.   Kirjan  englanninkielinen nimi  viittaa ehkä Sopronosin roistosakkiin, vaikkei Eganin  kirjassa   isoja  pahoja roistoja olekaan, on vain pieniä huijareita, jotka huijaavat pääasiassa itseään.




Kirja  on kevyttä  kesälukemista.  Kuin  hyvin  kuvattu, ohjattu ja leikattu Hollywood-elokuva, josta puuttuu henki.    Alkoi  tuntua  että Egan  on   opiskellut jonkin jenkkiyliopiston  luovan kirjoittamisen kurssilla, jolla opetetaan  miten  luodaan  henkilöitä ja miljöitä, miten  replikoidaan,  vaihdetaan  kerronnan rytmiä, tehdään rakennetta, hiotaan särmät pois.   Sanalla  sanoen  kirjoitetaan vetävä romaani.  Oppi ei ole mennyt ojaan.  Silti epäilen, että jotain persoonallista ja ainutkertaista  saattaa kadota  niillä kursseilla.  


Odotushorisonttini kirjan suhteen  oli aika korkealla, kun luin Hesarista Jukka Petäjän arvostelun jonka  mukaan Eganin  Aika Suuri hämäys on vuoden paras  käännöskirja.  Sitä horisonttia vasten luettuna kirja oli  pettymys.  Jotta saisi tuoreen lukukokemuksen, pitäisi  kai lakata lukemasta arvosteluja.   Siksi toisekseen, vuoden  parhaat käännösromaanit ovat vielä ilmestymättä.

6 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Ajatella, mikä merkitys yhdellä pienellä pilkulla on! Kyllä se olisi pitänyt tuohon tökätä. Ehkä. Tai sitten vain hyväksymme kielipelin.

Valkoinen Kirahvi kirjoitti...

Minäkin junttauduin nimen kanssa. Ja totta, olen samaa mieltä, että nyt viedään lukijaa harhaan. Minä ainakin harhauduin ja ärsyynnyin moisesta. Vaan niin se on, että joskus pilkulla on paikkansa ja toisinaan sitä ei tarvita (esim. Saramago on tästä oiva esimerkki!)

Luin Petäjän kritiikin. Ajattelin, nyt on luettu arvostamani kriitikon kanssa eri kirja. Ei se mitään. Sitä sattuu. Pääsin yli siitä, että minustakaan tämä ei ollut niin wau kuin olin toivonut. Paljon hyvää ja kuitenkin pintaan jäin. Upota en tietenkään olisi halunnut, mutta kosketuspintaa jäin kaipailemaan.

Anita Konkka kirjoitti...

Kosketuspinta, juuri se että
kirjoittaja puhuu minulle omalla äänellään, on tärkeä, puhukoon vaikka muinais-Kreikan asioista. Sitä kosketuspintaa en löytänyt tästä kirjssta, ikävä kyllä. Oisko syynä ollut, että lukuaika oli niin lyhyt, vain viikko, etten ehtinyt tavoittaa kirjan maailmaa, nykyjenkkilän pintamaailmaa, jota Jennfer Egan kuvaa/satirisoi.

Anna Amnell kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.
Ranskan tuntiemme muistoksi:
Allons manger Grand-Maman!
Allons manger, Grand-maman!

Liisu kirjoitti...

Tuota hämäyskirjaa en ole lukenut, joten en voi siihen ottaa kantaa, mutta yhden hämäyskirjan olen viime aikoina lukenut. Se tuotiin minulle luettavaksi olemattoman uskoni vahvistamiseksi.

Kirja jakautui kahteen osaan. Toinen esitteli millaista on merimiehen elämä. Toinen osa keskittyi kuvaamaan miten merimiehestä tehdään uskova, joka pyrkii levittämään ihmeiden kautta uskoaan koko maailmalle.

Ensimmäinen osa oli uskottava. Toinen osa oli oli uskomaton.

Lopputulos: sensijaan että uskoni olisi voimistunut se heikentyi entisestään. Toisin sanoen: kirja vaikutti.

-rh kirjoitti...

Kyllähän noita ihan riittävästi näkee tuon ruudun kautta, etsimättä.
Olikohan Daniel Espinosan Snabba Cash, jossa kännöstöppäily ei jäänyt ihan yhteen tai kaksi bugiin.
Mutta ymmärrän, kuten NY, LA myös Stocis omaa oman kielensä ja alakulttuurinsa joka sitä kayttää.

Näissä käännös varmaankin maksaisi 5-10 kertaa "tavallista" enemmän, jos se tehtäisiin kunnolla. Tässä voisi olla yksi todellinen kulttuuria edistävän apurahan paikka.