maanantaina, tammikuuta 16, 2012

Häirikkö



Tuttu tilanne.   Kissan ihmisellä on tärkeä   kirjoitustyö menneillään, mutta   kissa  kerjää  ruokaa/seuraa/ huomiota.  Se on kuin pikkulapsi.    Kissa kyllä   keinot  keksii. Simonin  kissa irrottaa virtajohdon eikä Simon  edes raivostu.   Vain  kissanystävät kestävät  lemmikkinsä tyranniaa.


Tämmöistä minun elämäni on nykyään. Yritän editoida  tekstiä julkaisukuntoon.  Ninni  kiehnää ja kiertää  näyttäpäätettä.  Lopulta  sen onnistuu  irrottaa näyttöpäätteen  johto ja  ruutu  pimenee.  Minä paiskaan  kissan  kiroillen   pöydältä pois.  Ja kohta se on taas siinä kiehnäämässä.  Onneksi  se ei ole keksinyt, miten virtajohto irrotetaan  koneesta.


16 kommenttia:

Kristina kirjoitti...

No niin, nyt tämä toimii, vaikka ruudun alareunassa oikealla on lätkä. "Send a comment", jota nyt en painanut. Piti kommentoida, minkä olet kyllä kuullutkin. Kun kissani Sasu pentuna tuli tietokoneen näppikselle, se kirjoitti: "Juu". Eli myönteinen kissa.

Anita Konkka kirjoitti...

Yrititkö kommentoida tähän dynaamiseen näkymään vai perinteiseen? Täällä ei lue alareunassa " Send a comment". Mitä mahdoit painaa, kun kommentti tuli kuitenkin perille. Bloggerin dyaamisen näkymän kommentointi toimii joskus omituisesti.

Anna Amnell/Kotikissat kirjoitti...

Kissat ovat hauskoja. Kuten pikkulapset ne tietävät, mikä on aikuiselle kullakin hetkellä tärkeintä - ja siten heidän kilpailijansa. Pikkulapsi istuu vaippapöksyineen tärkeiden papereiden päälle ja kissa heittäytyy tietokoneen näppäimistön päälle - näin teki poikani kissa Nestor nuorempana, kun oli meillä hoidossa. Ehkä Ninnikin "vakavoituu".

Sami Liuhto kirjoitti...

Klaara-herra raapii television ruutua.

Liisu kirjoitti...

Oi, kissa, jonka tunnen ja joka on samanvärinen kuin Sinun kissasi, Anita, osaa avata oven hypäämällä ja painamalla tassullaan kädensijan alas. Se tekee tätä joka päivä.

Yhden tutun taiteilijan kissa oli NIIN viisas, että osasi soittaa ovikelloa. Siinä tarvittiin kyllä apuväline, narulenkki, josta painamalla alkoi kello pöristä.

Kissoista minäkin tykkään. Koiristakin. Linnuistakin. Lampaistakin. Kanoistakin jne. Sika on myös on viisas eläin. Meillä oli Oskari. Ei ole enää. Eläinten sielunelämää ja tietämystä sekä aistien tarkkuutta olisi syytä enemmän tutkia. Aliarvioida ei saa eikä tarvitse.

Anita Konkka kirjoitti...

Minulla oli aikoinaan valkoinen kissa, joka osasi avata ovet hyppäämällä oven kahvaan. Se oli teknisesti taitava poikakissa. Ninni ei osaa vata ovia, mutta se on kiinnostunut tulostimen toiminnasta. Meillä on yhteinen harrastus. Katsellaan tietokoneelta kissavideoita.

Minäkin tykkään kaikenlaisista elämistä, mutta hevosia vähän pelkään. Minun luhtikäytävälläni käy nykyään mustarastas. Se istutuu kaiteella mietiskelemässä. Tänään se istui pöydän alla, kun pyrytti niin kovasti.

Sami Liuhto kirjoitti...

Lintujen katse on älykäs.

Muuten, ollaan ensi viikolla Helsingissä, saako tulla tapaamaan Teitä? Se olisi 26. päivä.

-rh kirjoitti...

Kyllähän ne ovat nuo koiratkin aika eläviä: ne ovat eläimet, kuten lapset, konservatiiveja, siis niin kuin kristillisdemokraatteja.
"nukkuma-aikaan" jos tässä naputtelen, hän osoittaa siitä mieltään, ikään kuin se haittaisi nyt oikeasti hänen oloaan.

Marjattah kirjoitti...

Simon's Cat on terapeuttinen kissanomistajalle :) Minullakin oli kaksi, ja kaipaus välillä hipaisee kuin pehmeän turkin kosketus.

Mutta nyt haluaisin pähkäillä tätä dynaamista mallia. Josta niin kovasti tykkään, mutta... Huomaan näet saman ilmiön täällä kuin omassa Varamussalossa: blogin ulkonäkö on muuttunut. Tekstin valkoinen pohja on muuttunut rasteroiduksi, ja kuvakehys koristeelliseksi. En tykkää.
Muutos näkyy Chrome-selaimella. Sensijaan Safari näyttää blogin entiseen tapaan. Minulla on kaksi 'Mäkkiä', ja molemmat näyttävät saman.
Niinpä minua kiinnostaa kovasti, mitä muut näkevät, ja millä selaimella?

Kummallisinta tässä on se, että toinen dynaaminen blogini ,Villamussalo, käyttää täsmälleen samaa mallia. Sen ulkoasu ei ole muuttunut.

Anita Konkka kirjoitti...

Katselen parastaikaa blogia Google Chromella, mutta en näe valkoista tekstipohjaa rasteroituna. Se on samannäkjöinen kuin ennenkin. Taustan kuvan vaihdoin itse parisen viikkoa sitten. En ole sen jälkeen käynyt blogissa kun on ollut muuta tekemistä.

Kävin äsken katsomassa sinun blogiasi enkä nähnyt sielläkään muutoksia, samalta näytti kuin ennenkin. Olisko Mac ruvennut hyljeksimään Chrome-selainta jostain syystä?

Marjattah kirjoitti...

Kiitos tarkistuksesta. Kaikkein merkillisintä on se, että sinun blogisi näyttää taas siltä kuin pitää! Kuvittelin että olet tehnyt sille jotakin. Tämä näyttää siis olevan henkilökohtainen ongelma, jostakin ehdottamastasi syystä.

Marjattah kirjoitti...

Huomaatkos mukavan uudistuksen! Buzz kertoo siitä. Mutta samalla hävisi mahdollisuus linkittää vanhaan malliin. 'Sanat kuin ennen' näyttää ihan uudelta. Ainakin minun selaimilla.

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos tiedosta, en olisi huomannut Bloggerin uudistusta. Ei minulle kyllä vielä selvinnyt miten saan siirettyä vanhan mallin sivulinkit dynaamisene malliin. Yritin siirtää, mutta ei onnistunut.

Marjattah kirjoitti...

Ihmettelen, ettei linkkilistasi siirtynyt automaattisesti, jos se oli vanhassa mallissa? Itse onnistuin mutkan kautta semmoisen luomaan, kerronkin siitä K50-kommenteissa. Se ei kuitenkaan voi olla virallinen tapa, helpompi pitäisi löytyä.

Anita Konkka kirjoitti...

Minulla ei ole linkkilistaa, korvasin sen aikoinana blogrollilla. Nyt odotan että Blogger jatkaa kehitystyötä ja blogroll palautuu entisekseen. Tässä vaiheessa en millään ehdi ruveta tekemään linkkilistaa, kun pitäisi saada käsikirjoituksen kakkosversio siihen kuntoon, että sen voisi lähettää kustantajalle.

Marja-Leena kirjoitti...

Meillä Mikku on semmoinen Lohtu-pehmo. Huokaisen tai voihkaisen, niin kissan naukaisu kuuluu neti ja se on kohta sylissä, vieressä tms. tahdoit tai et. Siinä sitten kiehataan ja kehrätään vimmatusti. Tietokoneen näppäimistöllä astelu on osa rituaalia.