Viime sunnuntain Hesarissa oli Ritva Liisa Snellmanin kirjoitus arkipäivän etikettiongelmista. Yksi niistä oli: Saako vieraisilla ollessa tutkia isäntäväen kirjahyllyjä? Ninni ( kuvan kissa) on intohimoinen kirjahyllyjen nuuskija, ja niin olen minäkin. Me ei välitetä etiketistä. Me käyttäydytään huonosti, me vedetään kirjoja esiin.
Ninni on juurin vetänyt esiin William Blaken kirjan Poems and Prophesies ja suunnittelee seuraavan kirjan esiin vetämistä.
Nyt asiaan. Ninnin syytä on, että päätin vihdoinkin luopua lankapuhelimesta. Kävi nimittäin niin, että se astui jumiin puhelimen yhden näppäimen. Puhelin ja tulostin ovat vierekkäin penkillä. Kun tulostin käynnistyy, Ninnin ryntää puhelimen ylitse katsomaan mitä tulostimessa tapahtuu. Eräänä päivänä puhelin soi ja sieltä kuului vain ohutta sirinää. Sirinä ei lakannut, joten tein vikailmoituksen parin päivän kuluttua. Asentaja tuli käymään ja totesi yhdellä silmäyksellä , että näppäin on jumissa. Hän kehotti minua ostamaan uuden puhelimen. Lasku tuli perässä - 78,80 euroa parin minuutin käynnistä!
Ajattelin, että miksi pitäisin puhelinta, jonka kuukausimaksut vastikään kohosivat, varsinkaan kun en käytä sitä koskaan (paitsi kun kännykkä on hukassa). Siihen soittavat vain lehtien myyjät ja tietokoneongelmainen naapuri, joka ei ole periaatteellisista syistä hankinnut kännykkää.
Tänään kävin irtisanomassa lankapuhelimen, näytin henkilöllisyystodistusta ja allekirjoitin paperin. Niin päättyi lähes viisikymmentä vuotta kestänyt suhteeni Elisan ( o.s. HPY) kanssa. Kyllä niin pitkän suhteen päättyminen aina yhden blogikirjoituksen ansaitsee.
PS. Blogger yrittää imarrella, jotta rupeaisin käyttämään Adsensia. Tänään kun pitkästä aikaa avasin Bloggerin, esiin ponnahti ilmoitus: " Näyttää siltä että blogisi on suosittu." Höh. Enhän minä ole aikoihin mitään kirjoittanut blogiin, kun olen kirjoittanut muistelmiani. Ne ovat nyt siinä vaiheessa, että ensimmäisen osan viimeinen luku on kirjoittamatta. Olen alkanut korjata alkua ja suunnitella hakemistoa.
