Vieläkin käyn unissani Linnanrakentajankadulla, "isoäidin talossa" ja tuossa kuvan harmaaseinäisessä talossa, jota sanoin lapsena "Nousiaisen taloksi", koska siellä asui leikkitoverini Nousiaisen Lea. Nykyään siinä talossa on Hotelli Tavis. Taviksessa on taiteilijaresidenssiasunto "Hellahuone" syyskuusta toukokuuhun, vuokra 790€/kk. Esitteen mukaan se soveltuu kirjailijalle, tutkijalle, kääntäjälle ja muusikolle.
Jos vuokra ei olisi niin kallis hellahuoneesta, voisin vaikka mennäkin sinne muistelemaan lapsuuttani isoäidin luona Linnanrakentajankatu 7:ssä. Katsoisin ikkunasta kaihoten tien yli taloa, jonka alakerrassa asui kaupunginrakennusmestari = minun ukkini ja isoäitini Siviä, kotoisin Lapualta, siksipä hän ei oikein sopeutunut itäiseen Suomeen. Talon toisessa päädyssä asui kaupunginpuutarhuri vaimonsa kanssa. Molemmat olivat pieniä ja pyöreitä kuin puutarhatontut. Yläkerrassa asui kaupungininsinööri Vuorilehto. Hänellä oli iso poika, melkein aikuinen. En muista pojan nimeä, mutta muistan että hänellä oli golfhousut. Ne olivat muotia teini-ikäisillä pojilla ennen farkkujen tuloa 50-luvulla. Mahtoikohan siitä pojasta tulla aikuisena Nokian johtaja ja vuorineuvos?
Äitini näkemys Olavinlinnasta. Öljyvärityö vuodelta 1951.
Kamerani ( Olympus Pen) näkemys Olavinlinnasta.
Galleria Tallin kesänäyttelyn maalaus, joka kiinnosti minua naisen selässä kasvavien kärpässienten takia. Tekijä: Gábor Szenteleki 2010.
7 kommenttia:
Toi vuokra on aika kova kyllä. Savonlinna on kiva kaupunki kesällä :--)
Oli Savonlinna kiva talvellakin, kun vietin hiihtolomia isoäidin luona. En hiihtänyt, mutta kävin luistelemassa Koululahdella. Nyt sille lahdelle rakennetaan Savonlinnan ohitustietä. Talvella Olavinlinna näytti hurjan mystiseltä paikalta, kun huuru nousi Kyrönsalmesta. Se ei jäätynyt talvellakaan, kun virtaus oli niin voimakas Olavinlinnan edessä. Mustaa vettä ja valkoista huurua.
Minä muistan että poikien golf-housujen sääntö oli semmoinen, että pojat saivat ekat pitkälahkeiset rippikoulun jälkeen. Tai siis rippipuku OLI se eka aikuispuku.
Ainakin pikkuveljellä oli golf-housut kesättalvet johonkin 12-13-vuotiaaksi, mutta sitten en tiedä kun koti hajosi.
Isän äiti teki minulle golf-housut 40-50-luvun vaihteessa. Pidin niitä yhden kerran ja sitten kieltäydyin, vaikka olin muuten kiltti poika. Mutta rajansa kaikella. En vieläkään pelaa golfia.
iisi
Sydänalassa tuntuu mukavalta, kun sinunkin sukujuuresi vievät Savonlinnaan. Pitääpä etsiä Tytär-teoksesi luettavaksi. Olen syntynyt Satamakadun varrella olleessa sairaalassa. Silloin ei vielä ollut keskussairaalaa Savonlinnassa. Lapsuuskotini oli Pääskylahdessa. Tyttölyseon jälkeen lähdin opiskelemaan Helsinkiin. Muistan Simo-nimisen Vuorilehdon Nokia-vuosiltani; tuolloin en kyllä tiennyt, että hän olisi savonlinnalaisia.
Piri,
Tytär on kyllä aika synkkää luettavaa, koska kirjoitin sen elämäni synkimmässä vaiheessa. Nykyään muistot Savonlinnasta ovat valoisampia. Lapsuuteni parhaat leikkitoverit olivat Kalkkuinnniemeltä. Eivät haukkuneet minua ryssäksi niin kuin Munkkiniemen tytöt Helsingissä, siksi että isäni oli inkeriläinen (ja venäläisen kirjallisuuden suomentaja).
Hei Anita
Tytär teoksen olen lukenut ja olen kanssasi samaa mieltä synkkää luettavaa. Kiinnostuin kirjasta koska olen etsinyt tietoa talosta jonka ostin perheeni kanssa 2009.
Talo on sama missä isoäitisi asui. Jos vierailet Savonlinnassa tervetuloa käymään.
Minna
Lähetä kommentti