lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Nostalgiamatka Savonlinnaan

Linnanrakentajankatu Savonlinnan Kalkkuinniemellä.  Punakattoinen  talo   oikealla  oli "isoäidin talo,"   jonne äiti  lähetti minut ja veljeni, kun halusi tehdä rauhassa  töitään.  Olen kuvannut sitä  aikaa  romaanissa Tytär


Vieläkin käyn unissani  Linnanrakentajankadulla, "isoäidin talossa" ja  tuossa  kuvan  harmaaseinäisessä  talossa, jota sanoin lapsena  "Nousiaisen taloksi", koska siellä asui  leikkitoverini Nousiaisen  Lea. Nykyään siinä talossa on  Hotelli Tavis.  Taviksessa  on taiteilijaresidenssiasunto "Hellahuone" syyskuusta   toukokuuhun, vuokra  790€/kk. Esitteen mukaan  se soveltuu kirjailijalle,  tutkijalle, kääntäjälle  ja muusikolle. 


 Jos  vuokra  ei olisi   niin kallis  hellahuoneesta,  voisin  vaikka mennäkin  sinne muistelemaan lapsuuttani  isoäidin luona Linnanrakentajankatu 7:ssä.  Katsoisin ikkunasta  kaihoten  tien yli    taloa, jonka   alakerrassa asui  kaupunginrakennusmestari = minun ukkini ja isoäitini Siviä,   kotoisin Lapualta, siksipä hän ei  oikein  sopeutunut  itäiseen Suomeen.   Talon toisessa päädyssä asui kaupunginpuutarhuri vaimonsa kanssa.  Molemmat olivat  pieniä ja pyöreitä kuin puutarhatontut. Yläkerrassa asui kaupungininsinööri Vuorilehto.  Hänellä oli  iso poika, melkein  aikuinen.  En muista pojan nimeä, mutta muistan että hänellä oli golfhousut.  Ne olivat  muotia teini-ikäisillä pojilla ennen  farkkujen tuloa 50-luvulla. Mahtoikohan siitä pojasta tulla  aikuisena  Nokian  johtaja ja vuorineuvos? 


Hotelli Taviksen   pihalla on  punainen varastorakennus, jossa äidilläni  oli  työhuone yhtenä kesänä. Äitini  ensimmäinen opettaja oli Jali  Ruokokoski,   joka  ihastui  Savonlinnaan niin että  aikoi  ostaa sieltä talon. Savonlinnalaiset olivat kovasti mielissään siitä  että saisivat    kaupunkiin kuuluisuuden,  mutta    Ruokokoski    ehti  kuolla ennen talon ostoa.  Hän rohkaisi  ennen kuolemaansa  äitiäni lähtemään  Helsinkiin taidetta opiskelemaan.  Äiti  lähti 17-vuotiaana, "karkasi kotoa ja jätti koulun kesken", kuten isoäitini sanoi.  Nykyään punaisessa varastorakennuksessa  on  taidegalleria Talli.  Tänä kesänä siellä on  unkarilaisen nuoren taiteen  näyttely.  




Äitini näkemys Olavinlinnasta. Öljyvärityö vuodelta  1951.




Kamerani ( Olympus Pen) näkemys  Olavinlinnasta.




Galleria Tallin   kesänäyttelyn  maalaus, joka  kiinnosti minua  naisen selässä kasvavien kärpässienten takia.  Tekijä: Gábor Szenteleki 2010.



7 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Toi vuokra on aika kova kyllä. Savonlinna on kiva kaupunki kesällä :--)

Anita Konkka kirjoitti...

Oli Savonlinna kiva talvellakin, kun vietin hiihtolomia isoäidin luona. En hiihtänyt, mutta kävin luistelemassa Koululahdella. Nyt sille lahdelle rakennetaan Savonlinnan ohitustietä. Talvella Olavinlinna näytti hurjan mystiseltä paikalta, kun huuru nousi Kyrönsalmesta. Se ei jäätynyt talvellakaan, kun virtaus oli niin voimakas Olavinlinnan edessä. Mustaa vettä ja valkoista huurua.

Ripsa kirjoitti...

Minä muistan että poikien golf-housujen sääntö oli semmoinen, että pojat saivat ekat pitkälahkeiset rippikoulun jälkeen. Tai siis rippipuku OLI se eka aikuispuku.

Ainakin pikkuveljellä oli golf-housut kesättalvet johonkin 12-13-vuotiaaksi, mutta sitten en tiedä kun koti hajosi.

Anonyymi kirjoitti...

Isän äiti teki minulle golf-housut 40-50-luvun vaihteessa. Pidin niitä yhden kerran ja sitten kieltäydyin, vaikka olin muuten kiltti poika. Mutta rajansa kaikella. En vieläkään pelaa golfia.

iisi

Piri kirjoitti...

Sydänalassa tuntuu mukavalta, kun sinunkin sukujuuresi vievät Savonlinnaan. Pitääpä etsiä Tytär-teoksesi luettavaksi. Olen syntynyt Satamakadun varrella olleessa sairaalassa. Silloin ei vielä ollut keskussairaalaa Savonlinnassa. Lapsuuskotini oli Pääskylahdessa. Tyttölyseon jälkeen lähdin opiskelemaan Helsinkiin. Muistan Simo-nimisen Vuorilehdon Nokia-vuosiltani; tuolloin en kyllä tiennyt, että hän olisi savonlinnalaisia.

Anita Konkka kirjoitti...

Piri,
Tytär on kyllä aika synkkää luettavaa, koska kirjoitin sen elämäni synkimmässä vaiheessa. Nykyään muistot Savonlinnasta ovat valoisampia. Lapsuuteni parhaat leikkitoverit olivat Kalkkuinnniemeltä. Eivät haukkuneet minua ryssäksi niin kuin Munkkiniemen tytöt Helsingissä, siksi että isäni oli inkeriläinen (ja venäläisen kirjallisuuden suomentaja).

Minna Kautonen kirjoitti...

Hei Anita
Tytär teoksen olen lukenut ja olen kanssasi samaa mieltä synkkää luettavaa. Kiinnostuin kirjasta koska olen etsinyt tietoa talosta jonka ostin perheeni kanssa 2009.
Talo on sama missä isoäitisi asui. Jos vierailet Savonlinnassa tervetuloa käymään.
Minna