maanantaina, marraskuuta 29, 2010

Harmin paikka


Keltainen posti (= Itella)   pudotti  torstaina  postiluukusta    minikokoisen  kuitin saapuneesta lähetyksestä. Kuitissa ei ollut lähettäjän nimeä, mutta  arvelin että     saan vihdoinkin  tekijänkappaleen     Best  European Fiction- antologiasta. Se on paksu teos, yli 500 sivua eikä  se mahdu postiluukusta sisään.  Tänään  kuitti   katosi  ehkä raitiovaunuun, metroon tai  R-kioskille  matkalla postiin.  Joku joka löytää kuitin ja menee postiin, saa paksun kirjan.  Toivottavasti hän on onnellinen ja osaa lukea englantia.   Postissa minulle   sanottiin, että ilman  kuittia  lähetystä ei löydy. Piste.  Toista oli entisinä "hyvinä" aikoina  ennen Itellaa, kun  olin postissa kesätyöntekijänä ja  posti  selvitti  visaisetkin katoamistapaukset. 


Siispä  en  saa ikinä tekijänkappalettani.  Pientä lohtua synkkyteen antoi    netistä lyötämäni arvointi antologiasta.  Arvioinnissa  sanottiin, että antologian   pari  parasta juttua "involve that reliable old stomping ground of European literature, the circus. Anita Konkka writes the imaginary memoirs of a famous clown who has grown discouraged with life: Konkka finds just the right tone of listlessness to convey an artful sense of the clown’s decline. With similar skill, Olga Tokarczuk, from Poland, plunges us into the mixed motives of a man who marries a circus sideshow attraction, “the ugliest woman in the world.” 


 Kukapa kissan hännän nostaa ellei  kissa itse.  Olen imarreltu, mutta en  silti  jaksa kääntää suomeksi imartelevaa kohtaa. Lisäksi  mainittakoon,  että Olga  Tokarczuk  on   kirjailija, jota ihailen  suuresti.  Arvioinnin voi lukea  kokonaisuudessaan  täältä


Tältä näyttää   Best European Fiction   2011 -antologian  kansi.  Ei ole kauneudella pilattu.






Jokin pikkupiru kiusaa minua nykyään.  Se hukkaa kuitteja,   on  jopa sulkenut  pääsyn verkkoasemani Kuvia -  kansioon  ja ottanut  kansion omistajuuden haltuunsa.  Minulla ole  mitään mahdollisuuksia päästä  korjaamaan omistajasuhteita, vaikka olen järjestelmänvalvoja.   Kun yritin ottaa selvää siitä, kuka  on nykyinen omistaja, tuli ilmoitus: "Omistajaa ei voi näyttää."    Tietokoneen pirut  osaavat verhota  itsensä hyvin.

6 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Anita, on olemassa myös ihan oikeassa elämässä sellainen kasaantumisteoria, että kun joku rupeaa menemään pieleen niin menee sitten kaikki muukin.

Elämän lait ovat omituiset. Ei niitä tavallinen ihminen pysty käsittämään.

Itku, että hieno iso kirjasi hävisi! Se oli kyllä suuri suru. Mitenhän minä olin juuri tuon kuva-aseman suhteen niin erityisen laiska, että olen toistaiseksi säästynyt kuvien joukkotuhonnalta.

Mutta koputtelen täällä puuta kumminkin.

Hirlii kirjoitti...

En usko koneisiin, ne ovat epäilyttävimpiä olentoja joita olen tavannut ja aiheuttavat paljon sotkuja joka päivä, ja monille ihmisille.

Vaan jospa siellä Itellassa olisi joku ystävällinen hlö joka huomaisi nimesi paketissa eikä antaisi sitä kelle tahansa, kai ne sentään henkilöllisyyden vielä tarkistavat.

Hienosti sinua kehuttiin, Olga Tokarczukin romaanit ovat olleet minulle myös mieleenpainuvinta mitä olen lähivuosina lukenut. Odotan malttamattomana, että "Vaeltajien" (Bieguni)käännös ilmestyy, sen pitäisi kai ensi vuonna tulla.

Anita Konkka kirjoitti...

Taitaa olla Mr. Murphyn laki. Kun jokin menee pieleen, niin se menee kolminkertaisesti pieleen. Saas nähdä mitä vielä tapahtuu.

anitak kirjoitti...

Perun pahat puheeni Itellasta. Sain kirjapakettini postitoimistosta tänään ilman alkuperäistä kuittia.

Mutta muuten ongelmien kasaaantuminen jatkuu. Joku ilkimys lähettää nimissäni roskapostia. Tämä päivä mennyt sen ongelman parissa. .

Ripsa kirjoitti...

Nyt vasta hoksasin että tämähän on se Aleksandar Hemonin liikkeelle potkaisema projekti.

Ei ollenkaan ihme että Bosnian pakolainen rupeaa kokoamaan eurooppalaista proosaa kasaan. Hemon itse on varsinainen kielinero, jotain 27-vuotiaana ponkaisi kielimuurin läpi ja kirjoitti ekan romaaninsa englanniksi.

Chicagoon hän päätyi. Viimeksi kun luin hänestä, hän yritti saada vanhempiaan Jenkkeihin.

Hemonia kannattaa lukea ja häntä kannattaa lukea erityisesti englanniksi.

Anita Konkka kirjoitti...

Hei Marjatta,

oikeastaan sinun kommenttisi sopisi paremmin tuonne ylempään juttuun, jossa kirjoitan antologiasta vähän enemmän. Se taustottaisi siellä paremmin Hemonin työtä. Mitenkähän se saisi sinne siirrettyä?