tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Pieni suuri romaani


Päivän kuva 
Herra  Darwinin  puutarhuri parvekepuutarhassani. 


Puutarhurin nimi  on Thomas Davies. Hän on  fiktiivinen henkilö, mutta on jo alkanut  elää   ns.  todellisuudessa.   Se on  on   onnistuneen  ( = hyvin kirjoitetun)   henkilöhahmon  ominaispiirre. HBL:n  viime sunnuntain  lehdessä kerrottiin, että  Darwinin lähipiirin ihmisistä, mm. Beaglen kapteenista ja  puutarhuri   Thomas Daviesista on kirjoitettu  romaaneja.  Kunhan  Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri   käännetään  englanniksi,  kansa  kenties  vaeltaa  katsomaan  taloa, jossa  Thomas  Davies  aikoinaan  eli,   kuten  Pietarissa  käydään katsomassa   taloa, jossa  Dostojevskin  Raskolnikov tappoi  koronkiskurieukon ja  hänen sisarensa.


"Pääasia että kirjassa on sanoma ja ehkä herra  Darwinin kirjoissakin on sanoma mutta täytyy olla  myös hyvä juoni ja mielenkiintoisia henkilöitä,"  ilmaisee  Mary Kenny kirjallisuuskäsityksensä seurakunnan kirjallisuuspiirissä.   Hän ei  varmaankaan pitäisi   pienen kentiläisen kylän  asukkaita kovin mielenkiintoisina henkilöinä,  hyvä juonikin  puuttuu, puhumattakaan  sanomasta!  Mutta kyllä  ne  löytyvät   romaanista, eivät tosin   Mary  Kennyn kirjallisuuskäsityksen  mukaisina. 


Kylän miehet  istuvat kapakassa pohtimassa maailman menoa ja  ajattelevat  isoja  ajatuksia, heillä on vankkoja  mielipiteitä, he tietävät  mikä on oikein, mikä väärin.  He  uskovat  edistykseen,  joka on  sähkö.    Kylän naiset käyvät kirkossa, juoruilevat,  ajattelevat  ilkeitä ajatuksia toisistaan,   ja  rukoilevat  Jumalaa: "Kun verhotanko irtosi seinästä, minä huusin auta. Kun lakana juuttui mankelin telojen väliin, pyysin että päästä. Anteeksi jos häiritsen Sinua. Väsyttää tänään. Lapsena minä näin Sinut unessa. Sinulla oli leveät parrakkaat kasvot ja ylläsi sinivalkoraitainen pyjama. Kiitos  Jumala, että Sinä olet  taivaissa. Kiitos että  kuuntelet minua. Aamen."(  Hannah Hamiltonin rukous).


Minä  nautin   romaanin polyfoniasta,   siitä miten näkökulma  liukuu vaivattomasta   henkilöstä  toiseen,  ulkoisesta sisäiseen ja päin vastoin.  Kentiläisen kylän ihmiset ovat arkisine  puuhineen   ja ajatuksineen  yleisinhimmillisiä  -  heidänkaltaisiaan tapaa  Nykysuomestakin  -   ja  niin herkullisesti kuvattuja, että  monissa kohdin hykersin lukemisen  riemusta.  


Lisää  Herra Darwinin puutarhasta: 



Eilispäivän kuva  


Akateemisen kirjakaupan Top 10 -hyllyssä  Herra Darwinin puutarhuri on kolmannella sijalla Tervon ja Hotakaisen kirjojen jälkeen.   Kannattava ostos,  se kirja ei tyhjene  yhdellä lukemalla.  Se on virkistävän erilainen kirja,  harvinaista herkkua,  kirjallisuuden tryffeliä,  siis jos tykkää   sienistä.

3 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Aion lukea sen jahka synttärilahjaksi saan!! Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta kirjalta.

Avatar kirjoitti...

Uteliaisuus tuohon kirjaan heräsi minullakin. Panen sen nimen muistiin. Kiitos vihjeestä, Anita!

Dostojevski tuossa sivuosiossasi puhuu viisaita. Hän on yksi mielikirjailijoistani, ja nautin kovasti, kun eräs toinen venäläinen kirjailija (Leonid Tsypkin) on kuvannut hänen oleskeluaan Saksassa nuorikkonsa kanssa. Se kirja on Kesä Baden-Badenissa. Sitä on sanottu viime vuosisadan kauneimmaksi kirjaksi. Hän kirjoittaa pitkin virkkein, mutta niin mukaansa tempaavasti, että siitä tuli yksi mielikirjoistani kerta heitolla!

Oletko lukenut sen Anita? Suosittelen. Sitä lukiessa samaistuin hänen vaimoonsa. Jostain syystä ymmärsin häntä hyvin. He rakastivat ja riitelivät välillä asioista, joista mekin olemme riidelleet miehen kanssa. Se tuntui niin tutulta!

Anita Konkka kirjoitti...

Sivupalkissa Jaettujen otsikoiden alla on kirjoitus Naisellinen hiragana. Se on "liukuvan, etäisen huvittuneen ja älykkään elegantti" kirjoitustyyli blogin kirjoittajan mukaan. Niillä sanoilla voisi luonnehtia Kristinan Carlsonin tyyliä. Kannattaa klikata juttu hiraganasta auki ja lukea se.

En nähnyt mitä viisauksia Dostojevski sivupalkissa puhui. Siellähän ne kirjailijoiden sitaatit vaihtuvat aina kun klikkaa blogin auki.

Olen lukenut Tsypkinin muutama vuosi sitten. Hämärän muistikuvani mukaan kirja taisi jäädä kesken, kun minua alkoi rasittaa Dostojevskin ja Annan toistuva uiminen. Se oli kiertoilmaisu aivan muulle toiminnalle. Jos löydän kirjan sekavista hyllyistäni, yritän sen lukemista loppuun asti, kunhan ehdin.