Tennispalatsin surrealismi-näyttelyssä ei saa kuvata edes näitä seinätekstejä! Heti tuli salinvartija huomauttamaan, että kuvaaminen on kielletty. Olen ennenkin ihmetellyt Hesingin taidemuseoiden kuvauskieltoa. Se ei minun järkeeni mene. Miksi se on ja mihin se perustuu? Amatöörikamera on muistiinpanoväline. Mikseivät näyttelyissä kävijät saisi kuvata sillä ilman jalustaa ja salamavaloa? Olisin kysynyt sitä museonjohtaja Janne Gallen-Kallella- Siréniltä, mutta hän ei ollut paikan päällä. Kaikki silmäätekevät ovat lomalla tähän aikaan vuodesta.
.jpg)
Meret Oppenheim on näyttelyn harvoja naistaiteilijoita. Kuvassa hänen Oravansa ( The Squirrell), pehmoveistos jota en saanut kuvata. Kaappasin kuvan täältä.
Kymmenen vuotta sitten Meilahden taidemuseossa oli Oppenheimin töiden näyttely. Hänestä tuli kuuluisa , kun hän teki karvaisen teekupin (Object, Le dejeuner en fourrure). Teos herätti ihastusta, mutta hän ei jatkanut samalla linjalla, ei luonut "meret oppenheimilaista" tyyliä, vaan vaihtoi tyyliä, kokeili uusia asioita, ja niin hänet unohdettiin yhtä nopeasti kuin hänestä oli tullut kuuluisa, eikä hänen töitään pidetty kovinkaan suuressa arvossa. Hänellä oli pitkä, lähes parikymmentävuotinen masennuskausi, jonka aikana hän teki hyvin vähän taidetta, ei jaksanut eikä pystynyt. Minua kiinnostaisi tietää mitä hän teki niinä vuosina, miten eli ja tuli toimeen. Oppenheimin ura oli tyypillinen naistaiteilijan ura. Taidehistoriassa hänet muistettiin ennenkaikkea kuuluisien miestaitelijoiden (Giacometti, Max Ernst, Duchamp, Man Ray jne.) muusana ja rakastajattarena. Vasta kuolmansa jälkeen hän on alkanut saada arvostusta itsenäisenä taiteilijana.
Man Rayn näkemys Meretistä, halun kohteesta ja muusasta.
PS. Vera ja Arturo Schwartzin dadaistisen ja surrealistisen taiteen kokoelma, josta Tennishallin näyttely on koostettu, löytyy Jerusalemin Israel-museon modernin taiteen sivustolta. Tennishallissa on esillä mm. Duchampin tunnetuimmat työt: pisuaari ja viiksekäs Mona Lisa.
Aion käydä näyttelyssä uudemman kerran yrittämässä salakuvaamista. Surrealismi ovat nuoresta asti ollut minun suosikkini, niin runoudessa kuin kuvamataiteessakin, koska unet ovat sen keskeistä materiaalia. Järkiperäiset suomalaiset eivät ole koskaan ole oikein osanneet arvostaa surrealismia - eivätkä unia. Niitä on pidetty turhanpäiväisenä huuhaana.
.jpg){kind=link}
14 kommenttia:
Kyllä se surrealimi on ainakin minusta huuhaata,jolla jotkut pyrkivät huomion tavoitteluun. Ja vielä "arvokkaamaksi" tulee kun ei saa kuvata tai kopioida.
Tavalliselle kaduntallustajalle tämän taiteen anti on vähäist, vai onko joku saanut siitä jotain valaistusta?
Ainakin Kiasmassa on aikaisemmin saanut kuvata sitä sun tätä.
Samaa mieltä, Anita!
Kamera (ja sanelulaite) ovat tärkeitä työvälineitä, joiden käyttöä ei saisi estää, jos joku niitä työhönsä, tai muuten vaan tarvitsee.
Minä kävin viimeksi Markus Lüpertzin töitä katselemassa Galleria Forsblomissa. Hänen edellinen näyttelynsä samassa galleriassa oli joku vuosi sitten aivan mahtava, nyt se oli vain mahtava. Mutta olisin ottanut joistakin töistä kuvan.
Siellä minulle sanottiin, kun kysyin, tuo mystinen vastaus, jonka usein saa: "Kuvata saa, mutta vain itseä varten!"
Tarkensin kysymystäni, että tarkoittaako se sitä, että saan julkaista ottamani kuvat esim. netissä, vaikkapa omassa blogissani?
Vastaus oli: "Kuvata saa vain itseä varten!" Hm. En viitsinyt kysellä enempää, koska ko. ihminen näytti jo tarpeeksi ärsyyntyneeltä, kun joutui kahteen kertaan vastaamaan.
Jätin kuvaamatta.
Kadulla Forsbomin kohdalla on kuitenkin jalkakäytävällä suurikokoinen veistos, josta nappasin kuvan, noin vain ohimennen. :) Ehkä sen ainakin saan jossain vaiheessa blogiini syötettyä. Vai onko sekin kiellettyä?
Yritän olla tarkkana noiden julkaisusäädösten kanssa, sillä en tunne minkäänlaista hinkua päästä oikeuden eteen selittelemään tekosiani.
Mutta mitä tarkoittaa: vain itseä varten?
Vain itsekö sitä saa ottamaansa kuvaa kotona jossain pimennossa tarkastella salaa toisilta perheenjäseniltä? :) Kuka tietää?
(mun mielestä Kuvasto esim. on ihan p. juttu. Jos joku julkaisee kuvan tekijän tiedoilla varustettuna, niin eikö se levitä vain tietämystä k.o. tekijästä? Eikö se ole hänelle vain kunniaksi? Mitä kuluja siitä on henkilölle? Vai estetäänkö sillä vain mahdollinen taloudellinen hyöty? (Ich verstehe nicht.) Taiteilija ainakin itse joutuu maksamaan Kuvastolle jäsenmaksuja. Eivätkä ne ole ihan pikku summia.
Tuo surrealismi-näyttely on jäänyt minulta väliin, mutta aion sen lähitulevaisuudessa katsastaa.
Minusta surrealismi on yhtä kivaa kuvataiteissa kuin kirjallisuudessakin. Parhaimmillaan se horjuttaa ajatusluutumia ja saa aikaan mukavia mielleyhtymiä. Ajattelen esim. Kandinskyn töitä: mikä elämänilo ja kepeys joissakin hänen töistään!
Ps. Korjaanpa heti, kun huomasin, että sekoilin kommentissani, kun mieleeni lennähti näky maalauksesta, jossa kaksi rakastavaista lentää ilmassa Pariisin (?) yllä käsi kädessä. Sen tekijähän on Chagall, surrealisti, naivisteihinkin kai hänet voi laskea. Kun taas Kandinsky on enemmänkin abstraktin taiteen edelläkävijöitä. Mutta olen kyllä nähnyt häneltäkin nuoruuden aikaisia, aika lähellä surrealismia olevia töitä.
Ps.ps.
Tarvitsisin henkilökohtaisen avustajan, joka nuuskisi jälkiäni ja korjaisi jätökseni. Fors- bum on ihan eri asia kuin Fors- blom! :)
Minäkin tarttisin henk.koht. oikokulkijan ei kun oikolukijan, kun noita kiroitusvihreitä tulee jatkuvasti. Kommenttilootissa niitä ei voi jälkikäteen edes korjata, vaan pitää poistaa koko kirjoitus ja kirjoittaa se uudelleen. Tykkään kyllä kirjoitusvirheistä, ne ovat sattuman leikkiä. Freud piti niitä merkittävinä tulkinnan kannalta.
Suosittelen Tennishallin surrealismi-näyttelyä kaikille jotka rakastavat leikkiä ja huumoria taiteessa.
PS. Minusta se Forsblomin käytäntö, että kuvata saa itseään varten, on parempi kuin totaalinen kuvauskielto.
Kuinka kauan se surrealismi-näyttely siellä Tennispalatsissa on? Koko kesänkö?
Jos pääsen täältä sinne niin näyttelyt ovat se miltei eka ohjelma mitä voi ajatella. Ynnä lapsen ja lapsenlapsen rahtaaminen sinne jos mahdollista.
Minun suosikkini surrealisteista taitaa edelleen olla Magritte ja sitten tietysti elokuvaohjaaja Bunuel, joka Dalin kanssa teki ne kaksi ensimmäistä, Andalusialainen koira ja Kulta-aika.
Surrealimi-näyttely on auki syyskuun loppupuolelle. Siellä voi katsella Andalusialaista koiraa, hebreankielisenä versiona (tekstitys englanniksi) Se on hauska. Voitkohan viedä lapsenlapsia katsomana sitä, kun se on alle 15-vuotiailta kieleltty. Muutenkin pienten lasten kanssa on hankalaa käydä näyttelyissä, kun ne juoksentelevat sinne tänne. Taidetta ei ehdi katsella, jos pitää katsoa niiden perään.
Luulis nyt kumminkin että 5-vuotias voisi tajuta enemmänkin kuin moni aikuinen.
Voi tietysti olla että tämä koskee enemmän naivisteja kuin surrealisteja.
Me käytiin tänään lapsen kanssa katsomassa, ja kaikki tykättiin. Yllättävän inspiroiva se omatoimihuonekin oli, ja sinne sain kysyessäni valokuvausluvankin (huomatakseni heti seuraavaksi, että kamera oli jäänyt kotiin).
No tuonne täytyykin ehdottomasti mennä. Onneksi se on syyskuuhun asti, niin tällainen toisinaan aika hidas liikkeissään saattaa ehtiä sinne.
Kuvauskiellot ovat tosiaan joskus merkillisiä. Korkeasaaressa saa kuvata, mutta siellä otettuja kuvia ei saa esim. myydä. Mikähän pointti siinä on? Ei sillä, että itse olisin mitään myymässäkään, mutta tulipa nyt vain mieleeni.
Kaisaniemen kasvitieteellisessä saa kuvata, mutta kuvien yhteydessä pitää aina mainita, missä ne on otettu. Vähän hassua, enpä ole törmännyt moiseen koskaan reissussa ja aika paljon olen botanical gardeneita kolunnut.
Kiitos vinkistä, Elegia. Pitääkin lähteä kuvaamaan kasvitieteellistä puutarhaa. Nuorempana kävin siellä usein ilman kameraa.
Muuten, Dresdenissä, Gemäldemuseum alte meisterissä, missä on Rafaelia, Rembrandtia, Vermeeriä ja muita mestariteoksia miljoonien arvosta, sai kuvata. Arvaa mitä? Siellä oli jokin turistiryhmä, kai venäläisiä, jotka laittoivat lapsensa esimerkiksi Sistenen madonnan eteen sikailemaan ja napsailivat kuvia.
Voin ehkä samaistua siis museoihin, mutten ymmärrä seinätekstien kuvaamattomutta.
Lähetä kommentti