Vaasalainen graffiti löytyi Kromin sivustolta, joka on Suomen suurin ja paras graffitisivusto (omien sanojensa mukaan). Kromi taas löytyi Fifin sivustolta, joka on alkanut julkaista graffitikritiikkiä joka keskiviikko. Ensimmäinen kritiikki: Töhryraati arvostaa antityyliä.
Saa nähdä ehdinkö kuvaamaan vaasalaisia graffiteja, kun kirjallisuusfestarin ohjelma on niin tiivis.
Siitä on yli kymmenen vuotta kun viimeksi kävin Vaasassa. Kirjoitin siihen aikaan Vähäkyrössä romaania Rakkaus, kestävä kiusaus lapualaisista äidinpuolen juuristani. Lapualla kävin kerran, Vaasassa joka viikko, kun piti päästä asvaltille kävelemään, se tuntui kodikkaammalta kuin maakylän raitti. Nostalgisten muistojen ja bloggari Ripsan sekä hänen kissojensa takia lupauduin puhujaksi.
Lisää kirjallisuusfestarista Kirsi Pihan Lukupiirissä. Pitää vielä miettiä blogistanin vaikutuksia. Ei ole asiasta selkeätä kuvaa eikä mielipidettä. Ehkä se selkenee junamatkan aikana. Tai viimeistään paikan päällä.
Saa nähdä ehdinkö kuvaamaan vaasalaisia graffiteja, kun kirjallisuusfestarin ohjelma on niin tiivis.
Siitä on yli kymmenen vuotta kun viimeksi kävin Vaasassa. Kirjoitin siihen aikaan Vähäkyrössä romaania Rakkaus, kestävä kiusaus lapualaisista äidinpuolen juuristani. Lapualla kävin kerran, Vaasassa joka viikko, kun piti päästä asvaltille kävelemään, se tuntui kodikkaammalta kuin maakylän raitti. Nostalgisten muistojen ja bloggari Ripsan sekä hänen kissojensa takia lupauduin puhujaksi.
Lisää kirjallisuusfestarista Kirsi Pihan Lukupiirissä. Pitää vielä miettiä blogistanin vaikutuksia. Ei ole asiasta selkeätä kuvaa eikä mielipidettä. Ehkä se selkenee junamatkan aikana. Tai viimeistään paikan päällä.
5 kommenttia:
Terveisiä Vaasasta! Anita unohti puhekumppaninsa nimen tuosta LittFestin ohjelmasta, bloggari Antiaikalaisen eli Tommi Melenderin.
On ollut hauskaa olla sisällä Tritoniassa koko iltapäivä, kun ulkona alkaa raivota pohjoismyrsky. Huomenna sataa lunta.
Anita on tervehtinyt kissat ja heidän ihmisensä asianmukaisesti ja Lidia ihmettelee mihin tämä yksi ihminen nyt hävisi, joka haisi kissalta.
Voisin vaikka vannoa että Vaasan tunnelma on kotoisempi kuin minkään messujen ikinä!
Kateutta ja nurkkapatrioottisuutta Pohjolan valkoisimmasta kaupungista.
Äh, minäkö nurkkapatriootti? Höh.
Eiku ihan oikeasti olen tässä pyöriessä kolme päivää miettinyt, että voiku tämmöisiä viikonloppuja olisi enemmän! Kyllä täällä olisi yleisöä, kunhan joku tapahtumia järjestäisi.
Tänään kyllä sanoin ääneeni että onneksi ei tarvitse muuttaa Hesaan takas.
Ei vain, ihan sama missä sitä asuu, kunhan hyviä ihmisiä osuisi kohdalle. Hesassa on liian korkeat vuokrat! (undie)
Anita lähti jo kohti Helsinkiä ja Noora odottaa häntä kissanhoitajan jäljiltä vatsa täynnä. Tuli jo ikävä!
Kiitokset Anitalle! Olit Littfestin yksi aidoimmista puhujista ja tarinasi olivat mielenkiintoisia :) T: Opiskelija Vaasasta
Kiitos palautteesta. Paljon riippuu yleisöstä ja paikasta miten esiintyminen menee. Jos yleisö on penseätä, menen kipsiin. Vaasassa olen melkein kuin kotonani äidin pohjalaisjuurien takia. Siellä esiintyminen ei voi mennä täysin penkin alle, kuten esim. kirjamessuilla, joilla on hirveä hälinä ja yleisö vaeltaa eestaas.
Lähetä kommentti