"Meillä on ollut Turun messut ja Helsingin messut, ja kirjailijat ovat aivan väsyneitä. Nimittäin tässä on yksi asia: kustantajat eivät maksa kirjailijoille mitään siitä, että kirjailijat markkinoivat kirjaa." Sanoi Päivi Liedes, Suomen Kirjailijaliiton toiminnajohtaja. Lähde YLEn kulttuuriuutiset.
Kirjailijat tekevät markkinointityötä ruokapalkalla. Messujen lisäksi syksyisin on kustantajien markkinointikiertueet, joilla kirjailijoiden pitäisi osata kertoa kirjakauppiaille jotain uudesta kirjastaan. Siihen aikaan kun olin nuorempi, ujompi ja julkasin tiheämmin, pakenin syksyllä ulkomaille aloittamaan uutta kirjaa, ettei tarvitsisi osallistua markkinointiin.
"Parasta kirjoittamisessa on yksinäisyys, jonka julkaiseminen tietysti aina osittain murtaa," on Leena Krohn sanonut haastattelussa, jonka hän antoi Antti Nylénille kymmenen vuotta sitten. Nylén kertoo Sammakon Sanomissa, että Krohnin lause jäi hänen mieleensä. Hän sanoo, että lauseen voi ilmaista näinkin:"Pahinta kirjoittamisessa on julkaiseminen." Olen täysin samaa mieltä.
PS. Kirjailijan mediaanitulo on 2000 euroa vuodessa.
PS 2. Kirjamessuaiheesta, näkökulma kirjailijan ja lukijan suhteesta Tommi Melenderin blogikirjoituksessa: Kirjailija hipelöi lukijoitaan.
8 kommenttia:
Kirjailijuus on todellinen kutsumus.
Iisi
Ja kutsumusammattilaisille kuuluu uhrimieli, vai? - kuten entisajan sairaanhoitajille.
Kirjailijat tienaavat kehnosti, paitsi ehkä apurahakirjailijat.
Vielä huonommin TaTu-tutkimuksen mukaan kuvataiteilijat.
Kummatkin ovat tyypillisesti yksin työtä tekeviä luovia ihmisiä. Kirjoittaja pääsee ehkä sikäli helpommalla että työtilaa ei kulu hirveän paljon, sen sijaan useimmat kuvataiteilijat tarvitsevat oman työhuoneen.
Tosin häiriöherkkiä ovat varmaan kummatkin, joten kirjoittamispaikankin olisi oltava jossain määrin suojattu.
Minulla on vielä jyrkempi ehdotus kutsumusammattilaisille: pakko.
Muistaakseni viime laman aikaan sairaanhoitajat pakenivat joukolla supistuksia ja vähennyksiä kunnissa Norjaan ja Englantiin. Eivätkä käsittääkseni ole ainakaan joukkomitassa tulleet takaisin.
En tiedä millainen on sairaanhoitajan palkka tätä nykyä. Mutta olettaisin että se on enemmän kuin taiteilija-apurahan kuukausisumma.
Sen saadakseen taiteentekijän on luovuttava muista töistä apurahan aikana.
Kummallista tässä on, että nyt joudutaan pyytämään ohjeita jo kulttuuriministeriöltä että miten nämä tulevan vuoden apurahat maksetaan, koska nyt pitäisi sitten ruveta tulemaan apurahoista työttömyystukea, äitiyspäivärahaa ja lisäksi kun maksaa maatalousyrittäjien eläkekassalle osan apurahaa, pitäisi tulla myös sitten eläke, tosin vain yli 4 kuukautta pitkistä työskentelyapurahoista.
Minkähänlaista eläkettä maatalousyrittäjät saavat? Onkohan se sidottu palkansaajaindeksiin, päinvastoin kuin tavalliset eläkkeet?
Mutta siis vain pieni prosentti taiteen- ja tieteentekijöistä saa minkäänlaista apurahaa.
Sinä sen sanoit: pakko. Ajattelin samaa, mutta en en sanonut ääneen. Pakko kirjoittaa, siitä ei paranna pakkohoitokaan, en tosin ole kokeillut sitä, muita konsteja kyllä.
Eivät apurahataiteilijatkaan kovin hyvin tienaa. Valtion taiteilija-apuraha kuukaudessa on noin 1200 euroa, hipoo aika läheltä köyhyysrajaa, ja sitäkin saavat vain harvat, kuten sanoit. Kutsumuksen täytyy olla todella pakottava, että jaksaa jatkaa kaikista (apuraha-, yms.) pettymyksistä huolimatta.
En tiedä paljon mitään siitä maatalousyrittäjien eläkekassamaksusta, paitsi sen että se on edullinen taiteilijoille, varsinkin niille jotka ovat päässeet ns. apurahaputkeen. Ei tarvitse sitten vanhana sinnitellä pelkästään Kelan eläkkeen varassa.
...ja papille ja lääkärille
anita
aiheesta ulkona: löysin olemisen porteilla -nimisestä mielenkiintoisesta blogista mielenkiintoisen graffiti-linkin:
http://krmi.net/index.php
sivustoa päivitetään graffitilöydöillä ilmeisesti koko ajan.
Kiitos linkistä, laitan sen tuonne pääsivulle kohta, siis kun ehdin.
Muistan, miten yli kymmenen vuotta sitten taiteilijaksi haluava suorastaan lumoutuneena puhui siitä, miten on hienoa kun on luovaa. Seurassa istui runoilija. Hän katsoi aika pitkään nuorta yrittäjää. Myöhemmin kysyin tältä runoilijalta (helsinkiläinen, kirjoittanut myös proosaa, elossa), että taitaa se taiteilijuus olla täyttä paskaa. Vastasi, että joo, keskity sä vaan yliopisto-opiskeluihin. Seminaariesitelmäni valmistuikin sen jälkeen nopeasti.
Eipä taida taiteilija valita, hänen on pakko, niin kuin Ripsa ja Anita jo sanoivatkin.
Lähetä kommentti