perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Hanhiparviromaani

Olen kaksi kuukautta kirjoittanut intensiivisesti hanhiparviromaania, mutta hanhet eivät marssi eteenpäin yhtä kurinalaisessa järjestyksessä kuin kuvan hanhet, jotka seuraavat opasta. Minun hanhistani aina joku karkaa omille teilleen ja minulla on täysi työ paimentaa se takaisin ruotuun. Puolet romaanista on vielä kirjoittamatta, mikä merkitsee että se ei ehdi syksyn kirjamarkkinoille. Tulkoon sitten keväällä.

Termi hanhiparviromaani on peräisin Jacques Jouetin esseestä Pakosta ja ilman ( suom. englanninkielestä Miia Toivio), joka on ilmestynyt uudessa Tuli & Savu lehdessä ( 4/2005) Jacques Jouet kirjoittaa: Kuka tahansa voi ajatuttaa edellään hanhiparven kaltaista ilmeisesti aitojen henkilöhahmojen epämääräistä joukkoa epävarman sivu- ja kappalemäärän aukean maaston yli.” Hän sanoo kirjoittaneensa kaksi hanhiparviromaania, mutta kolmannesta romaanista tulee oulipolainen, mikä tarkoittaa systeemi- (tai metodi) kirjoittamista, eli sitä että kirjoittaja luo jonkin pakollisen säännön, jota kirjoittamisessa on noudatettava. Oulipolaiset käyttävät säännöstä sanaa contrainte, pakote Miia Toivion suomennoksen mukaan. Esseen kirjoittamisen jälkeen (1998) Jouet on kirjoittanut ainakin neljä, ellei viisikin romaania. En ole lukenut niitä, joten en tiedä millaisia sääntöjä ( pakotteita) hän on käyttänyt niissä. Joka tapauksessa oulipolainen metodikirjoittaminen on tuottoisaa. Nostan hattua Tuli & Savu- lehdelle, joka esittelee metodin Suomessa minun tietääkseni ensimmäistä kertaa. Oulipolaisia kirjailijoita (Raymond Queneau, Georges Perec, Italo Calvino ja Anne Garretta) on kyllä käännetty suomeksi, mutta heidän kirjoittamismetodejaan ei ole esitelty.


Kuvassa Jacques Jouet lausuu ”junarunoja” Malagarissa, François Mauriacin talon pihalla. Tutustuin häneen kesällä 2000 kuusi viikkoa kestäneen Euroopan kiertueen aikana. Hän kirjoitti matkan aikana joka päivä kaksi, kolme runoa oulipolaisella metodilla: pyysi jokaiselta matkatoveriltaan kolme sanaa ja teki niistä tiukasti reronde- mittaan ja muotoon sidotun runon (viisitoista säettä, kolme säkeistöä). Alla näyte runosta, jonka kolme sanaa hän valitsi Hullun taivaassa – romaanistani. Runoa on mahdotonta suomentaa. ”Junarunot” ilmestyivät kokoelmassa Poèmes avec partenaires 2002 P.O.L èditeurin kustantamana.

D'avoir peint les mangeurs de sieniä

un soir d'hallucinations, Van Gogh

se coupa au rasoir un varvas.

C'est la une autre vie de Van Gogh

que j'ai lue dans un plat de sieniä.




Pour le faire manger à Van Gogh
Gauguin mit dans l'huile le
varvas
en 1'entourant de quelques
sieniä
psilocybine ou truffe, varvas
chaufifant la perception de
Van Gogh.


Quand la douleur parut au varvas

la gangrène y fixa ses sieniä

rendit bien moins mobile Van Gogh

qui, ne ramassant plus les sieniä

songe à trancher un autre varvas.













10 kommenttia:

P.Nykanen kirjoitti...

Kävimme toukokuussa 2005 Freiburgissa ja totesimme saksalaisten sorsien marssivan tahdissa.
Kuvan linkki: http://snipurl.com/mou7

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa rasittavalta metodilta.

Anne Garretalta on suomeksi ilmestynyt ainakin Sfinksi (Kirjayhtymä 1986), joka on luvalla sanoen outo. Mutta erittäin kiinnostava omituisuus. En tiedä käyttikö hän teokseen juuri oulipolaista metodia.

Äkkiseltään tekstissä tuntuu kuin kirjailija olisi heittänyt sikinsokin paperille ideoita ja sitten pannut yhtä sekaisin ne kirjan muotoon. Mutta kirja onkin luettava useampaan kertaan.

Siellä on vaikka mitä.

Terv.

Ripsa

Rita Maestra kirjoitti...

Wow! Tulipa uutta ajateltavaa! Sekä hanhet että oulipolainen metodi. Onkohan olemassa myös lammaslaumamenetelmä, mehiläisparvi jne?

Muistelen italian opiskeluajoilta Italo Calvinon sanomaksi ohjeen: Ei kannata odottaa inspiraatiota. Pitää vaan istua kirjoittamaan ja kirjoittaa. Taidan päivittää blogejani sillä menetelmällä.

Tuosta kissastasi tuli mieleen että tapasin eilen ihanan persialaiskissan, minkä mainitsin Kops-blogissanikin.

Anita Konkka kirjoitti...

Hieno kuva, kiitos linkistä P.Nykänen.
Saksalaiset sorsat ovat joko partiolaisia tai käyneet armeijan kun osaavat marssia tahdissa.

Anita Konkka kirjoitti...

Ripsa hei, en ole lukenutGarretan Sfinskiä, vielä. Lainasin sen tänään kirjastosta, jos jossain välissä ehtisin vilkaista millainen se on. Kirjan oulipolainen jippo taisi olla se että Garreta kiertää ilmaisut jotka paljastasivat kertojan-minän sukupuolen. Ranskankielessä se on vaikeampaa kuin suomenkielessä, joka on "sukupuoleton" kieli.

Anita Konkka kirjoitti...

Hei RitaMaestra, hm millainen mahtaisi olla lammaslauma- tai mehilaisparviromaani? Täytyypä miettiä.

Kävin KOPSissa lukemassa eläintapaamisia. Eläinsuhteet ovat ovat tärkeitä, melkein yhtä tärkeitäkuin ihmissuhteetkin, ainakin minulle.

BTW, onko KOPS -blogin nimi Kamuista? Se on toinen kahdesta sarjakuvasta jota luen/katson. Toinen on Viivi ja Wagner.

Anonyymi kirjoitti...

Mehiläisparveen tai -pesään käy käsittääkseni sama metafora kuin muurahaispesään.

Niissä on semmoinen ominaisuus että ne ovat yksi olento/olio.

Douglas Hofstaedter kirjassa (jonku toisen kirjoittajan kanssa) Mind's Eye (filosofiaa. semiotiikkaa yms. esitti tilanteen syvämietteisenä dialogina muurahaiskarhun ja muurahaispesän kanssa.

Muistaakseni muurahaispesä sai muurahaiskarhun jollain jipolla vakuuttuneeksi siitä että sen ei kannata ruveta syömään nimenomaisesti sitä muurahaispesää.

Eli ei, ne eivät marssi, vaan ovat astetta kehittyneempiä, ne ovat yksi vaikka niitä olisi miljoona. Ja ilmeisesti sillä yhdellä on tietoisuus.

Terv.

Ripsa

TM kirjoitti...

Oulipolainen pakote ei ole pelkästään metodi, se voi olla muotokin. Kuten sonetti, jonka keksijän oulipolaiset laskevat (ihanan ironisesti) ennakoivaksi plagioijakseen.

OuLiPoa esitteli kyllä Nuori Voima jo kauahkosti ennen meitä - aika hyvin vielä. Ikosen Teemu taisi olla se esittelyn kirjoittaja.

Ja olenhan minä jo kääntänyt myös puheenjohtaja Jacques Roubaudia Tuleen, ja runojakin on mieheltä tulossa, kunhan saadaan.

Kops kirjoitti...

Hei, kiitos kysymästä, ei Kops-nimitys tule Kamuista. Suureksi huvituksekseni huomasin jossain vaiheessa että siellä kopsutellaan harva se päivä. Olen ihmetellyt kun kukaan bloggari ei ole kysellyt, mutta ehkäpä vakiolukijani eivät lue Hesaria. Arkiterapeutti Kops sai nimi-innoituksen siitä kun buddhalainen munkki opettaa mestarioppilastaan ja tukiopetukseksi kopauttaa kepillä päähän. Sen kyllä sain yhdestä sarjakuvasta! Kops.

Anonyymi kirjoitti...

Jos tahdot kertoa kymmenen kiinnostavaa bloginnimeä, niin nyt voit väittää, että sinut on haastettu tekemään niin.
127.0.0.1