Olen kaksi kuukautta kirjoittanut intensiivisesti hanhiparviromaania, mutta hanhet eivät marssi eteenpäin yhtä kurinalaisessa järjestyksessä kuin kuvan hanhet, jotka seuraavat opasta. Minun hanhistani aina joku karkaa omille teilleen ja minulla on täysi työ paimentaa se takaisin ruotuun. Puolet romaanista on vielä kirjoittamatta, mikä merkitsee että se ei ehdi syksyn kirjamarkkinoille. Tulkoon sitten keväällä.
Kuvassa Jacques Jouet lausuu ”junarunoja” Malagarissa, François Mauriacin talon pihalla. Tutustuin häneen kesällä 2000 kuusi viikkoa kestäneen Euroopan kiertueen aikana. Hän kirjoitti matkan aikana joka päivä kaksi, kolme runoa oulipolaisella metodilla: pyysi jokaiselta matkatoveriltaan kolme sanaa ja teki niistä tiukasti reronde- mittaan ja muotoon sidotun runon (viisitoista säettä, kolme säkeistöä). Alla näyte runosta, jonka kolme sanaa hän valitsi Hullun taivaassa – romaanistani. Runoa on mahdotonta suomentaa. ”Junarunot” ilmestyivät kokoelmassa Poèmes avec partenaires 2002 P.O.L èditeurin kustantamana.
D'avoir peint les mangeurs de sieniä
un soir d'hallucinations, Van Gogh
se coupa au rasoir un varvas.
C'est la une autre vie de Van Gogh
que j'ai lue dans un plat de sieniä.
Pour le faire manger à Van Gogh
Gauguin mit dans l'huile le varvas
en 1'entourant de quelques sieniä
psilocybine ou truffe, varvas
chaufifant la perception de Van Gogh.
Quand la douleur parut au varvas
la gangrène y fixa ses sieniä
rendit bien moins mobile Van Gogh
qui, ne ramassant plus les sieniä
songe à trancher un autre varvas.
6 kommenttia:
Kuulostaa rasittavalta metodilta.
Anne Garretalta on suomeksi ilmestynyt ainakin Sfinksi (Kirjayhtymä 1986), joka on luvalla sanoen outo. Mutta erittäin kiinnostava omituisuus. En tiedä käyttikö hän teokseen juuri oulipolaista metodia.
Äkkiseltään tekstissä tuntuu kuin kirjailija olisi heittänyt sikinsokin paperille ideoita ja sitten pannut yhtä sekaisin ne kirjan muotoon. Mutta kirja onkin luettava useampaan kertaan.
Siellä on vaikka mitä.
Terv.
Ripsa
Hieno kuva, kiitos linkistä P.Nykänen.
Saksalaiset sorsat ovat joko partiolaisia tai käyneet armeijan kun osaavat marssia tahdissa.
Ripsa hei, en ole lukenutGarretan Sfinskiä, vielä. Lainasin sen tänään kirjastosta, jos jossain välissä ehtisin vilkaista millainen se on. Kirjan oulipolainen jippo taisi olla se että Garreta kiertää ilmaisut jotka paljastasivat kertojan-minän sukupuolen. Ranskankielessä se on vaikeampaa kuin suomenkielessä, joka on "sukupuoleton" kieli.
Hei RitaMaestra, hm millainen mahtaisi olla lammaslauma- tai mehilaisparviromaani? Täytyypä miettiä.
Kävin KOPSissa lukemassa eläintapaamisia. Eläinsuhteet ovat ovat tärkeitä, melkein yhtä tärkeitäkuin ihmissuhteetkin, ainakin minulle.
BTW, onko KOPS -blogin nimi Kamuista? Se on toinen kahdesta sarjakuvasta jota luen/katson. Toinen on Viivi ja Wagner.
Mehiläisparveen tai -pesään käy käsittääkseni sama metafora kuin muurahaispesään.
Niissä on semmoinen ominaisuus että ne ovat yksi olento/olio.
Douglas Hofstaedter kirjassa (jonku toisen kirjoittajan kanssa) Mind's Eye (filosofiaa. semiotiikkaa yms. esitti tilanteen syvämietteisenä dialogina muurahaiskarhun ja muurahaispesän kanssa.
Muistaakseni muurahaispesä sai muurahaiskarhun jollain jipolla vakuuttuneeksi siitä että sen ei kannata ruveta syömään nimenomaisesti sitä muurahaispesää.
Eli ei, ne eivät marssi, vaan ovat astetta kehittyneempiä, ne ovat yksi vaikka niitä olisi miljoona. Ja ilmeisesti sillä yhdellä on tietoisuus.
Terv.
Ripsa
Jos tahdot kertoa kymmenen kiinnostavaa bloginnimeä, niin nyt voit väittää, että sinut on haastettu tekemään niin.
127.0.0.1
Lähetä kommentti