Runeberg-ehdokkaat

"Kirjastonhoitajien kalenteri kumoaa mielikuvat nutturapäistä."

Sitaatti ( ja alleviivaus) on  Harry Salmenniemen kokoelmasta  Texas, sakset, joka on  yksi tänään julkistetuista Runeberg-ehdokkaista.  Muut  seitsemän ovat:

Eva-Stina Byggmästar: Vagga liten vagabond. Söderströms (runoja)

Olli Jalonen: Poikakirja. Otava (romaani)

Pekka Manninen: Kiimakangas. WSOY (romaani)

Tommi Melender: Kuka nauttii eniten. Savukeidas (esseitä)

Antti Nylén: Halun ja epäluulon esseet. Savukeidas (esseitä)

Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni. Teos (novelleja)

Miina Supinen: Apatosauruksen maa. WSOY (novelleja)

En ole  lukenut  yhtään    noista,  en edes Salmenniemen kokoelmaa, joka on ollut  muutaman päivän  työpöydälläni  odottamassa paketoimista joululahjapaperiin.  Avasin sen  sattumanvaraisesti ja  silmä osui  ylläolevaan sitaattiin. 

 Seppo  Puttonen   sanoi YLE:n kulttuuriuuttisissa:  "Esimerkiksi Harry Salmenniemen Texas, sakset ei varsinaisesti ole runokokoelma, vaan koostuu yksittäisistä sanoista ja lauseista."   Olisipa hauskaa, jos  kokeellinen, epälyyrinen kokoelma  voittaisi  kansallisrunoilijalle nimetyn palkinnon.  Olli Jalosen  Poikakirja , vuoden parhaaksi romaaniksi mainittu, on monien  ennakkosuosikki. Voittajan  päättää kolmihenkinen raati( Jyrki Vainonen, Ann Helle ja Philip Teir).   Lisää   aiheesta täällä. 

Kuvassa  Rikhardinkadun kirjasto, jossa kävin  eilen. Se on yksi Helsinhin ydinkeskustan parhaista paikoista. Sielä on paljon taidekirjoja ja -näyttelyitä  sekä  hyvä englanninkielisen kirjallisuuden kokoelma.

Runeberg-ehdokkaat ja Hesarin kirjaroviot

Suomen kansallisrunoilijan patsas 

Koska  tähän  blogiin on tultu    viime päivinä useamman  kerran google-haulla: Runeberg-ehdokkaat,   niin  laitan    ehdokaslistan tänne. Paperi-Hesarista  ehdokkaita ei löytynyt. Ehkä se  oli  kannanotto:  tarpeeton kisa,  ei julkisuusarvoa.   Vuoden  2010  Runeberg-palkinnon ehdokkaat ovat:  Kristina Carlsonin  Herra Darwinin puutarhuri,  Monika  Fagerholmin  Säihkenäyttämö, Kari Hotakaisen Ihmisen osa, Gerry Birgit Ilvesheimon Lykantropia, Sanna Karlströmin Harri Harlowin  rakkauselämät,  Juha Siron  Marilynin hiuspinni ja  Maarit Verrosen Normaalia elämää.  

Kuvassa  viisi Runeberg-ehdokasta ja esiraati Runeberg-kodissa Porvoossa, oikeassa laidassa raadin  puheenjohtaja Orvokki Autio.  Kuva on   Uusimaa-lehdestä.

Hesarin  Kuiskaaja on on käynyt  kuuntelemassa  kustantajia, jotka osallistuivat   Kirjailijaliiton paneelikeskusteluun aiheesta  Mitä  kustantamoissa tapahtuu  todella?   Kuiskaajaa oli  hätkäyttänyt tieto, että eräs kirjakauppaketju oli  kieltänyt kauppiaita  tilaamasta  uusia kirjoja varastoon  joulukuun 9.päivän jälkeen.  Ilmeisesti  Kuiskaaja  on  laatukirjallisuuden ystävä, koska  hän  kirjoittaa: Menestysteosten roviot hallitsevat kaupan ilmettä, laatukirja kalpenee nurkassa ja katoaa  kohta kokonaan. Freudilainen lipsahdus tai ei. Minä tulkitsen  Kuiskaajan lausunnon niin, että hän toivoo  menestyskirjojen palavan roviolla.


Tammesta ei  kukaan osallistunut  paneelikeskusteluun.  Tilanne Tammessa  vaikuttaa  huolestuttavalta.  Hesarin kuiskaajan tietojen mukaan Tammi antaa kenkää ( taas!) joukolle työntekijöitään, mutta haluaa  pitää heidät freelancereina  ja vuokrata heille   työtilaa  toimitalostaan.    Kehnot  ja epävarmat  työolosuhteet vaikuttavat  kirjailijan  ja kustannustoimittajan  suhteeseen.  Entiseen hyvään aikaan kirjailija sai teetä ja sympatiaa, kun  kävi  Tammessa.  Mitenkä  mahtaa  olla  kun kustannustoimittajat  ulkoistetaan?  Ei todellakaan  näytä hyvältä. Bonniers, Tammen omistaja, taitaa painaa pahasti päälle.  Jos   Tammi kaatuu,  siinä menee  minulta kustantaja.  Masentavien  aavistusten vallassa  palaan  takaisin  sänkyyn potemaan  keskikorvantulehdusta ja  yskäryskää.

Päät

4. luukkuHelsinki, Kolmen sepän aukio

”Mieleni on muuttunut. En luota tähän. Minun täytyy tunnustella onko vanha pääni vielä paikoillaan. Olenko minä vielä yhtenä kappaleena?

Onko pääni yhtenä kappaleena? Mieleni on muuttunut. Minulla ei nyt ole hengen auliutta eikä mielen iloisuutta. Mutta olen nyt tyytyväinen. En ole lainkaan kauhistunut tästä. Minä rakastan itseäni. Minä pelkään itseäni. Rakastan itseäni kaiken sen hyvän vuoksi, jota olen itselleni tehnyt. Vihaan itseäni kaiken sen katalan vuoksi, jota olen itselleni tehnyt. Tarvitsen toisen hevosen, tarvitsen jonkun sitomaan haavani vai täytyykö minun se itseni tehdä. Halveksiiko Aurinkokin minua tänään ja kieltäytyy tyystin loistamasta?

Sydämeni on kymmenisen kertaa kevyempi kuin miltä näytän.”

Runo on Juhana Vähänen proosarunokokoelmasta Avaa tule ( Teos 2008), joka

on yksi tämän vuoden kahdeksasta Runeberg- kilpailun palkintoehdokkaasta. Hänen bloginsa BigSur ja Surreal on ollut vuodesta 2003 asti blogiluettelossani.

Onnea Juhanalle ja muille ehdokkaille. Heitä ovat: Olli Jalonen ( 14 solmua Greenwichiin) Marko Kitti ( Meidän maailma), Marjo Niemi (Miten niin valo), Niina Repo (Arpi), Sofi Oksanen (Puhdistus), Robert Åsbacka ( Orgelbyggaren) ja Daniel Katz, jonka Berberileijonan rakkaus odottaa yöpöydällä lukemista. Ensimmäisen faabelin olen jo lukenut ja nauttinut suuresti, kuten aina kaikesta mitä Katz kirjoittaa.

Tänään julkistetaan Finlandia-voittaja. Olli Jalonen sanoi jossain haastattelussa ennen kuin hänen kirjansa valittiin Runeberg-ehdokkaaksi, että hän arvostaa enemmän Runeberg- kuin Finlandia-kilpailua. Luultavasti moni kirjailija on samaa mieltä. Finlandia-kilpailu on kustantajien pönötyskilpailu, joka kaikkine lieveilmiöineen aiheuttaa pahaa ilmaa ja huonoja vibraatioita kirjallisuuselämässä.