Kerrottuja tulppaaneja viljelypalstan reunalla, alkoivat kukkia tänä vuonna vasta toukokuun lopulla.
En ole aikoihin
ehtinyt päivittää blogia.
Syy: ryhdyin kirjoittamaan uutta
kirjaa huhtikuussa. Unennäkijän muistelmien jälkeen vannoin,
että en kirjoita enää ikinä kirjoja, rupean lukemaan kirjoja ja kirjoittamaan niistä täällä.
Mutta kuinkas kävikään!
Kului kolmatta vuotta,
kirjoitussyyhy alkoi vaivata. Päätin tehdä pienen kirjan, koska Unennäkijä oli ollut uuvuttava urakka. Liian paksukin siitä tuli. Niin siinä käy kun yrittää sulloa koko elämän
yksien kansien väliin.
Kun kirjoitan kirjaa, en pysty
lukemaan muiden kirjoja, on
mahdotonta päästä toisenlaiseen sanamaailmaan sisään, siksi minulla ei ole mitään sanottavaa Sanat –blogissa. Tekeillä oleva kirja pitää otteessaan kuin
mustasukkainen rakastaja. Jos jossain
välissä pääsen livahtamaan sen otteesta hetkesi, niin yritän kirjoittaa lyhyen päivityksen laiminlyömääni Kirjailijan
päiväkirjaan. Palaan tähän blogiin sitten kun
kirjasta alkaa tulla valmista. En osaa ennustaa kuinka kauan
siihen menee. Pienikin kirja vaatii aikaa syntyäkseen -
joskus enemmän, joskus vähemmän kuin yhdeksän kuukautta.
Hyvää kesää
kaikille lukijoille!
4 kommenttia:
Arvasin jo aikaa sitten. Oikeastaan olin sitä mieltä jo oliko se viime elokuussa vai milloin, kun olit niin lujaa sitä mieltä ettei enää kirjaa.
Mitäs sitä muuta kuin kirjoittaa, kun on kerran aloittanut!
Niinpä, vannomatta paras! Kun vannoo, että ei ikinä tee sitä tai tätä, niin teko on jo hautumassa alitajunnnassa tekijän sitä tietämättä. Ennemmin tai myöhemmin vannottu ei-teko nousee tietoisuuteen ja muuttuu toiminnaksi tekijän suureksi hämmästykseksi. Joskus alitajunnan hautoma teko näyttäytyy ennakoivasti unissa metaforisessa muodossa.
Hauska kuulla, että kirjoitat taas. Kirjasi ovat olleet minulle hyvin tärkeitä. Ja itsekin olen niin unista kiinnostunut vuosikymmenet.
Hyviä kirjoitushetkiä!
Kiitos Anonyymi! Hyvää juhannusta sinulle.
Lähetä kommentti