Albrecht Dürerin maalaus Adorazione dei Magi löytyi Google Art Projectin kokoelmista. Livenä maalauksen voi nähdä Uffizin galleriassa, Firenzessä. Moitiskelin Kirjailijan päiväkirjassa, miten hankalaa Googlen taidekokoelmista on löytää taiteilijaa, jollei muista tai tiedä hänen etunimeään. Kerroin samalla Karl Ove Knausgårdin taidemieltymyksistä.
Luettuani Knausgårdin Taisteluni kaksi suomennettua kirjaa, jäin kaipaamaan hänen kotoisaa kertojan ääntään. Hänen jälkeensä ryhdyin lukemaan Eugen Rugen kiitettyä ja palkittua romaania Vähenevän valon aikaan, mutta ei se minulle oikein maistunut. Kaipaukseni Knausgårdia kohtaan vain yltyi , niinpä tilasin hänen kirjasarjansa kolmannen osan kirjastosta. Sitä ei ole vielä suomennettu, joten pitää lukea ruotsiksi. Saa nähdä onko hänen äänensä yhtä familiääri toisella kotimaisella kielellä. Nuorena luin ruotsalaisia kirjailijoita ruotsiksi, kun ei suomennoksia ollut. Knausgård kirjoittaa norjaksi, sitä kieltä en edes yritä lukea.
Ja nyt niitä tunnustuksia. Sain Kyösti Salovaaralta tunnustuksen uuden vuoden alkajaiksi. Sellainen hivelee vanhan bloggaajan mieltä. Harvemmin enää nykyään tunnustuksia tulee.
Loppiaislahjana kiitokseni näille blogeille, joita edellisvuona olen seurannut:
4. Jäljen ääni
5. Luutii
9. Preivi
10. Ripsa
13. Unkuri
Ohoh, nyt meni överiksi! Blogeja piti olla vain kahdeksan pelin sääntöjen mukaan, jotka Kyösti Salovaara lähetti. Ne ovat seuraavat:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
Ei sääntöjä tarvitse noudattaa. En minäkään noudata niitä. Satunnaisia asioita kerron itsestäni Unennäkijän muistelmissa. Ensimmäinen osa on valmis ( minun mielestäni, kustantajan mielipidettä en ole kuullut), toisen osan kirjoittamisen aloitin 2.1.2013. Saa nähdä koska se on valmis.
Hyvää vuoden jatkoa kaikille blogin lukijoille!
5 kommenttia:
Kiitän, Anita, täällä myös käyn lueskelemassa.
Ja jään miettimään mitä paljastuksia teen, ja kenelle siirrän viestin.
Hyvää Loppiaista!
Ohoh,
kiitos paljon!
Menenkin heti tekemään omaa listaani.
Kiitos Anita tunnustuksesta, lämmittää! Oma blogisi on jo pitkään ollut yksi suosikeistani: monipuolinen, inspiroiva ja sivistynyt.
Anita,
kiitän tunnustuksesta. Mutta sinun syysi se on että minulla blogi ylipäänsä tuolla on. Usutit! Ja minä olen yllytyshullu, olen vissiin ollut aina.
Mutta sinulle ja kaikille täällä liikkuville ihmisille mukavaa loppiaisen jälkeistä elämää!
En minä osannut listaa tehdä, mutta on minulla joku blogrolli, vaikkei niin hyvä kuin tämä täällä. Täytyy katsoa mitä Sami sai aikaan.
Hellurei Anita! Talven valosilmä aukenee yö yöltä, ja aika pian on aika että ei se enää kiinni mene, muutamaan viikkoon. (Tuolla pohjoisessa, jossa yksi kaveri asuu siis.) Sitä odotellessa sihtaan aamu aamulta verhojen raosta talven metkuja Turussa.
Tänään kadulla vilkkui roskisauto. Uhkaa hakea kiinteistömme joulukuuset viikolla 2. Yksi on ilmestynyt pihalle vanhan puunrungon taakse sennäköisesti että se kasvaa siellä, vielä.
Pihan oravat seuraavat myös kasvihuonepakkasten ohituksia kipaisemalla puissa ylös ja alas, kuin eivät olisi varmoja mitä tekisivät. Pitäiskö niitä ruokkia. Söisivätkö ne aamulla mikrossa säteilytettyä kaurapuuroa kanssani?
Muuten putsasin vihoistani muutaman kolmirivin, joukossa jokunen haikuaineskin. Osallistuin taas yhteen nk. kisaan kahdella sorvauksella. Aktiviteettia siis.
Lähetä kommentti