Eilen mustarastas piti pyryä minun puutarhapöytäni alla.
Koko pitkän päivän oli ilta.
Satoi lunta
ja tarkoitti sataakin.
Mustarastas istui kuusen kämmenellä.
Se oli 13. säkeistö Wallace Stevensin runosta Kolmetoista tapaa katsoa mustarastasta. Koko runon voi lukea kokoelmasta Tämän ilmaston runot, jonka on suomentanut Jukka Kemppinen. Hän on suosittu bloggari, runojakin aikoinaan kirjoittanut.
Wallace Stevens oli amerikkalainen runoilija ( 1879-1955). Ostin runokokoelman kaksikymmentä vuotta sitten Akateemisesta kirjakaupasta, se maksoi 99 markkaa. Kokoelman lopussa on Kemppisen jälkisanat Hän kirjoitti Stevensistä ( mm.) " Runoista jää mieleen kurittomin osa, kuten vihreä kissa kaniinivalossa, mudan mestari, tuuli joka sataa, mustarastas joka pakenee todellisuutta kuin runo tulkintaa, taivaalle kirjoitetut pilvet ja jäätelökeisari."
Kokoelman suomennoksen kustansi WSOY. Tänään tuli ikävä uutinen: WSOY menettää kotinsa Bulevardilta. Se talo oli tuttu minulle lapsesta alkaen. Siellä oli isän työpaikka. Muistan että WSOY:n ulko-ovi oli koettelemus, se avautui toisinpäin kuin suomalaiset ovet tavallisesti . Nyin sitä turhaan auki, kun olin menossa allekirjoittamaan kustannussopimusta esikoisromaanistani noin 40 vuotta sitten. Lopulta älysin, että ovea pitää työntää sisäänpäin, ja pääsin allekirjoittamaan kustannussopimuksen.
Ensin meni Suvikunta, WSOY:n kesäpaikka Porvoon ulkosaaristossa, ja nyt Bulevardin talo. Suvikunnassa vietin varhaisnuoruuteni parhaat kesät, Bulevardin talossa koin kirjailijaurani alun nousun ja laskun. Kummassakin paikassa käyn unissani useammin kuin koulutiellä. Lähdin WSOY:sta Tammeen, nyt WSOY menee samaan taloon Korkeavuodenkadulla kuin Tammi. Sic transit gloria mundi!
Tiedoksi blogin lukijoille. Blogger on taas tehnyt uudistuksia. " Sanat kuin ennen" on kadonnut. Sen tilalla on tullut blogin dynaaminen näkymä. Kaipaan entistä näkymää ja blogrollia sen oikeassa sivupalkissa. Toivottavasti Blogger palauttaa Blogrollin dynaamisen näkymän sivun oikeaan laitaan. Nyt sieltä löytyy blogiarkisto, tiedot minusta, tunnisteet ja lukijat, kun vie hiiren ylälaidassa olevan mustan palkin päälle ja klikkaa hiirtä.
5 kommenttia:
Alkaapas tulla monimutkaiseksi tämä juttu. En meinannut löytää edes kommenttiosiota. Vanhaa näkymää ja blogrolliasi ei näytä tulevan takaisin.
Ehkä siellä on jossain bloggerin uumenissa asetuksia joiden avulla sen saa takaisin...
Meillä taitaa olla useampikin Wallace Stevens, mutta englanniksi. Kemppinen varmaan on suomentanut hyvin, mutta mieluimmin luen alkukielellä. Stevens on aika monimerkityksellisiä säkeitä käyttävä runoilija.
Mistähän uumenista lähtisin kaivelemaan sitä vanhaa bloginäkymääni. Kaipaan sitä, todella. Blogger olisi vonut ilmoittaa etukäteen, että tämmöisiä - ikäviä - muutoksia on tulossa. Olsiinpa alun alkaen pysynyt vanhassa mallissa! Mutta kun olen aina niin innokas kokeilemaan uutuuksia. Turha sitä enää on katua.
Hei, taas olet uusiutunut ja uusinut blogisivustosi. Katselin ja seikkailin täällä ihan vaan ihmetellen ja jännittyneenä, mistä mitäkin löytyy.
Jännä kun olen lukenut kirjojasi, minulla on tunne, että tunnen sinut. Vaikka emme ole koskaan edes tavanneet, todennäköisesti.
Yksi tuttu täältä löytyi muukin kuin sinä. Goethe, tai hänethän kaikki tuntevat, mutta Valserin kirjoittama Goethe. Sitä eivät kaikki välttämättä tunne. Mutta olet kirjoittanut siitä kirjasta. Luin sen mielenkiinnolla, sillä minäkin olen lukenut kirjan ja kirjoittanut siitä bloggauksen.
Minun Muuan Rakastava mies on kirjoitetu 16.12.2011 ja blogi on http://pikkuliisu.blogspot.com/
Kovin erilaiselta hän vaikuttaa. Eikä ihme. Ja blogini on (tietysti) erilainen. Mutta Valser on ehkä pysynyt samana. :)
Piti tulla korjaamaan tuo paha kirjoitusvirhe (ihmisen nimen jos kirjoittaa väärin on se loukkaus k.o. ihmistä kohtaan, on minulle sanottu, sitä ei saa muistaakaan väärin). Siis: ei Valser, ei, vaan Walser.
Kiitos linkistä blogiisi. Kävin lukemassa ja pidin tavasta jolla kirjoitit Walserin kirjasta. Jokainen lukee kirjoja itsensä kautta/lävitse ja näkee eri asioita kuin toinen lukija. Siksi pidän runouden ja romaanien avaruudesta, että niihin mahtuu lukija olemaan. Dekkareista ja juoni/toimintaromaaneista ei tykkää, niissä on niin ahdasta.
Jos ihminen loukkaantuu siitä, että nimi on kirjoitettu väärin, niin se on kyllä ihmisen omaa ahtautta. Walser tuskin loukkaantuu, tuskin lukee suomenkielisiä blogeja.
Lähetä kommentti