keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012

Kolmetoista tapaa katsoa mustarastasta

Eilen, kun pyrytti  oikein kunnolla, mustarastas palasi takaisin  luhtikäytävälle.  Se  on  ollut poissa  melkein kuukauden. Se  katosi kun helmikuun pakkaset  alkoivat.  En tiedä missä se on aikaansa viettänyt.  


 Eilen    mustarastas piti pyryä  minun puutarhapöytäni alla.


Koko pitkän päivän oli ilta.
Satoi lunta
ja tarkoitti sataakin.
Mustarastas istui kuusen kämmenellä.


 Se oli  13. säkeistö   Wallace  Stevensin   runosta Kolmetoista tapaa katsoa  mustarastasta. Koko  runon voi lukea  kokoelmasta  Tämän ilmaston runot, jonka  on  suomentanut Jukka Kemppinen.  Hän on suosittu  bloggari,    runojakin  aikoinaan kirjoittanut.

Wallace  Stevens oli amerikkalainen runoilija ( 1879-1955).   Ostin    runokokoelman  kaksikymmentä vuotta  sitten Akateemisesta kirjakaupasta, se maksoi 99 markkaa. Kokoelman lopussa on Kemppisen jälkisanat Hän kirjoitti Stevensistä ( mm.) " Runoista jää mieleen  kurittomin osa, kuten vihreä kissa kaniinivalossa, mudan mestari, tuuli joka sataa, mustarastas joka pakenee todellisuutta kuin runo tulkintaa,  taivaalle kirjoitetut pilvet ja jäätelökeisari." 


Kokoelman  suomennoksen  kustansi WSOY.  Tänään  tuli  ikävä  uutinen:  WSOY  menettää kotinsa  Bulevardilta. Se  talo  oli tuttu  minulle  lapsesta alkaen. Siellä oli isän  työpaikka.   Muistan että WSOY:n ulko-ovi oli koettelemus, se avautui   toisinpäin   kuin suomalaiset  ovet tavallisesti .  Nyin sitä turhaan  auki, kun  olin menossa  allekirjoittamaan kustannussopimusta esikoisromaanistani  noin 40 vuotta sitten. Lopulta älysin, että   ovea pitää  työntää  sisäänpäin, ja pääsin   allekirjoittamaan kustannussopimuksen. 


Ensin  meni  Suvikunta,  WSOY:n  kesäpaikka Porvoon  ulkosaaristossa, ja nyt  Bulevardin talo.  Suvikunnassa vietin  varhaisnuoruuteni parhaat  kesät,  Bulevardin talossa  koin kirjailijaurani  alun nousun ja laskun.  Kummassakin  paikassa käyn  unissani  useammin kuin koulutiellä.   Lähdin  WSOY:sta Tammeen, nyt  WSOY  menee   samaan taloon Korkeavuodenkadulla   kuin Tammi.   Sic  transit gloria mundi!   


Tiedoksi blogin lukijoille.  Blogger  on taas  tehnyt  uudistuksia.  " Sanat kuin  ennen"   on kadonnut. Sen tilalla  on  tullut  blogin dynaaminen näkymä.   Kaipaan entistä  näkymää ja  blogrollia sen oikeassa sivupalkissa.   Toivottavasti  Blogger    palauttaa Blogrollin  dynaamisen näkymän    sivun  oikeaan  laitaan.  Nyt  sieltä löytyy blogiarkisto, tiedot minusta, tunnisteet ja lukijat, kun vie  hiiren     ylälaidassa olevan   mustan  palkin päälle ja klikkaa hiirtä.  












  

5 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Alkaapas tulla monimutkaiseksi tämä juttu. En meinannut löytää edes kommenttiosiota. Vanhaa näkymää ja blogrolliasi ei näytä tulevan takaisin.

Ehkä siellä on jossain bloggerin uumenissa asetuksia joiden avulla sen saa takaisin...

Meillä taitaa olla useampikin Wallace Stevens, mutta englanniksi. Kemppinen varmaan on suomentanut hyvin, mutta mieluimmin luen alkukielellä. Stevens on aika monimerkityksellisiä säkeitä käyttävä runoilija.

Anita Konkka kirjoitti...

Mistähän uumenista lähtisin kaivelemaan sitä vanhaa bloginäkymääni. Kaipaan sitä, todella. Blogger olisi vonut ilmoittaa etukäteen, että tämmöisiä - ikäviä - muutoksia on tulossa. Olsiinpa alun alkaen pysynyt vanhassa mallissa! Mutta kun olen aina niin innokas kokeilemaan uutuuksia. Turha sitä enää on katua.

Liisu kirjoitti...

Hei, taas olet uusiutunut ja uusinut blogisivustosi. Katselin ja seikkailin täällä ihan vaan ihmetellen ja jännittyneenä, mistä mitäkin löytyy.

Jännä kun olen lukenut kirjojasi, minulla on tunne, että tunnen sinut. Vaikka emme ole koskaan edes tavanneet, todennäköisesti.

Yksi tuttu täältä löytyi muukin kuin sinä. Goethe, tai hänethän kaikki tuntevat, mutta Valserin kirjoittama Goethe. Sitä eivät kaikki välttämättä tunne. Mutta olet kirjoittanut siitä kirjasta. Luin sen mielenkiinnolla, sillä minäkin olen lukenut kirjan ja kirjoittanut siitä bloggauksen.

Minun Muuan Rakastava mies on kirjoitetu 16.12.2011 ja blogi on http://pikkuliisu.blogspot.com/
Kovin erilaiselta hän vaikuttaa. Eikä ihme. Ja blogini on (tietysti) erilainen. Mutta Valser on ehkä pysynyt samana. :)

Liisu kirjoitti...

Piti tulla korjaamaan tuo paha kirjoitusvirhe (ihmisen nimen jos kirjoittaa väärin on se loukkaus k.o. ihmistä kohtaan, on minulle sanottu, sitä ei saa muistaakaan väärin). Siis: ei Valser, ei, vaan Walser.

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos linkistä blogiisi. Kävin lukemassa ja pidin tavasta jolla kirjoitit Walserin kirjasta. Jokainen lukee kirjoja itsensä kautta/lävitse ja näkee eri asioita kuin toinen lukija. Siksi pidän runouden ja romaanien avaruudesta, että niihin mahtuu lukija olemaan. Dekkareista ja juoni/toimintaromaaneista ei tykkää, niissä on niin ahdasta.

Jos ihminen loukkaantuu siitä, että nimi on kirjoitettu väärin, niin se on kyllä ihmisen omaa ahtautta. Walser tuskin loukkaantuu, tuskin lukee suomenkielisiä blogeja.