 |
Valokuvatorstain 229. haaste on tontut hiipivät. Hermostuttavaa aikaa!
Joseph Brodskyn kokoelmasta Joulutähti (suom. Jukka Mallinen) löytyi runo, joka kuvaa runoilijan tunnelmia joulun alla. Tuttua on minullekin. Siteraan kaksi ensimmäistä säkeistöä runosta Puhe läikkyneestä maidosta.
1
Saavuin joulun luokse tyhjätaskuna.
Kustantaja kuhnii romaanini kanssa.
Moskovan kalenteriin on tarttunut Koraani.
Ei voi nousta ja lähteä kylään,
ei tuttavalle, jonka luona vinkuvat lapset,
ei perheeseen eikä tutun pimun luo.
Joka paikassa pitää olla rahaa.
Istun tuolilla ja tutisen kiukusta.
2
Ah, kirottu runoilijan käsityö.
Puhelin ei soi, edessä on dieetti.
Voisi vipata paikalliskomitealta, mutta se
on kuin vippaisi akalta.
Pahempi on menettää riippumattomuutensa
kuin viattomuutensa. Sivusta
on varmaan kiva haaveilla aviomiehestä,
mukava lausua "olisi jo aika".
Lisäys 17.12. Anna Amnell kertoi kommenteissa, miten hänen kissansa kaatoi joulukuusen. Se sai minut lisäämään tänne videon Simonin kissasta ja joulukuusesta.
Lisäys 17.12. Anna Amnell kertoi kommenteissa, miten hänen kissansa kaatoi joulukuusen. Se sai minut lisäämään tänne videon Simonin kissasta ja joulukuusesta.
9 kommenttia:
Niiiin...Vaikka Joulua rakastaisi kuinka niin kyllä se hermoja kysyy myös?
Paketointi ei esim. todellakaan aivan saumattomasti suju kissan kanssa.
Joulukuusesta nyt puhumattakaan. On tontuilla työtä kun pitävät kissaa kaukana
kuusesta joulun. Hyvää Joulua ja kuvarikasta vuotta 2012!
P.S. Hieno ote runosta muuten.
Kissa avustaa paketoinnissa suurella innolla.
Hyvää joulua myös sinille, Sisko.
Tuollaisia hiipiviä ja myös suoraan rynnistäviä karvatonttuja on meilläkin nyt liikkeellä. :) Unohdinkin sanoa eilen ystäville, joille annoin kullekin lahjaksi James Herriotin koirakirjan, että kirjat oli koristeltu kissanpuraisuilla, samoin niiden kääreet.
Hyvää joulunodottelua! :)
Paras on piiloutua vaikka sitten vain nauhaliuskan alle - eihän sitä koskaan tiedä...
Hyvää ja rauhallista joulua sinulle sekä iloista ja työntäyteistä vuotta 2012!
Kissa lahjojen paketointipuuhissa, tontut lienevät vielä piilossa pöydän alla. Kohta on aika tonttujen.
Runossa tunsin runoilijan joulutunnelman.
Kerran oma kissamme kiipesi joulukuuseen ja kaatoi sen. Siitä lähtien olemme kiinnittäneet joka joulu kuusen seinään kiinni rautalangalla, mutta yksikään kissa ei ole kiivennyt kuuseen. Tilanne taitaa olla vähän niin kuin sateenvarjon kanssa: Ei tule sadetta, jos sateenvarjo on mukana. Alkaa sataa, kun sateenvarjo on jäänyt kotiin.
Oi kissaa pelottaa koska näki tontun vilahtavan nurkissa !!!!
Hyvää Joulua !
Tontun aavistusta on läsnä kokonaisuudessa. Toivottavasti hermostuneisuus haihtuu joulun myötä!
Kissan korvilla kuulee tonttujen ja muidenkin olentojen hiippailut ja silmillä näkee sellaista mitä ihminen ei pysty näkemään.
Lisäsin Annan iloksi tekstiin videon siitä mitä tapahtui kun Simonin kissa kiipesi joulukuuseen.
Lähetä kommentti