perjantaina, kesäkuuta 10, 2011

Kesäkummitus

... ja pusikosta ilmestyi  kesäkummituksen viileä  käsi.


Valokuvatorstain 211. haaste: kesäkummitus

5 kommenttia:

Hirlii kirjoitti...

Tervehdys, kummitus !

Anita Konkka kirjoitti...

Ripsan kommentit kesäkummituskuvasta ovat aikaisemman postauksen kommenttiosiossa. Vahingossa vai tarkoituksella? En tiedä. Kopioin ne tänne, koska minun mielestäni ne kuuluvat tänne.

Ripsa sanoi...
Kun taas me näemme vainajiemme vilahtavan näkökentän laidalla. Ehkä. Vaaleanviileä käsi pusikosta.

Hemmetin hyvä kuva ja ajatus, kiitos.

Olen yksin, Lidia näyttää näkevän samoja näkökentän laitojen ihmisiä, mutta voi olla luottavainen, koska ketään todella pahaa siellä ei ole.

Ellei se ajattele että Allu-sairaskissa oli sellainen. Ei ehkä kumminkaan.


Ripsa sanoi...
Anita, joo, ja toiseen ajankohtaiseen asiaa, eli harmaakaihiini, joka tuottaa kaikenlaista omituista näkökenttään ihan omia aikojaan.

Mutta Kesäkummitus sikäli, että nyt on valoa, jossa valoilmiöitä kuten ojentuvia käsiä, voi tapahtua. Sääliksi käy päiväntasaajan kaihipotilaita.

Ripsa kirjoitti...

Anita,

varmaan mietin näenkö omituisesti käyttäytyvien silmän linssien vuoksi Kalevin hiippailevan täällä. Kissa hiiviskelee nurkasta toiseen ihan niin kuin jossakin olisi joku.

En osaa tehdä linkkiä valokuvatorstaiksi vai mikähäntä nyt oli, mutta minulla on tuolla omassa blogissa kummitusmainen puu. Siinä on vasta haamuvaipan alut.

Tiedä sitten miten tuohon pitäisi suhtautua. Kuolleeseen pitäisi tulla matoja, mutta ei elävään. Jos elävään tulee matoja (ks. Kafka: Maalaislääkäri), kyse on extreme-lajista nimeltä köyhyys ja nälkä.

Piha on surullisen kamalan hirveä, kuin keskitysleiri, mistä tuo sinun kätesi voisi olla kotoisin. Siis kummituskätesi.

Meripilvi kirjoitti...

Komea kuva, hyvin lavastettu! Laitoitko toisen kätesi jauhopussiin?

Anita Konkka kirjoitti...

Ei kun se on patsaan käsi Jardin des Plantesissa, Pariisissa.