Kansanvaellus
Urheiluhullu kansa vaeltaa Espalla Leijonien voitonjuhlaan. Minä kuljin vastavirtaan ja ajattelin että olispa väki joskus yhtä innoissaan kirjallisuudesta ja taiteesta kuin lätkästä. Mutta kun ei. Synnynnäinen snobi, kulttuurikodin kasvatti, minkäs minä sille mahdan. Syntymistään aikaan ja paikkaan ei voi valita, kai.
20 kommenttia:
Jaa, Anita, jos tässä olisi joku jääkiekkoilija, hän varmaan tuntisi velvollisuudekseen yrittää valistaa sinua.
Terve sielu terveessä ruumiissa, niinhän jumppamaikka sen ilmaisi.
Minulla on sama tilanne kuin sinullakin. Täytyy vain tyytyä kulkemaan vastavirtaan. Mutta kulttuuriministeri oli ottamassa kiekkosankareita vastaan lentokentällä.
anita,
niin, ajattele jos esimerkiksi milanon la scalassa oopperaa hiljattain johtamassa ollut kapellimestari susanna mälkki olisi otettu noilla suurseremonioilla vastaan.
ajattele jos hornetit olisivat siivittäneet hänen paluulentoaan milanosta helsinkiin.
ajattele jos presidentti tarja halonen olisi syleillyt häntä samalla tavalla kuin leijonia.
Niinpä niin, äijäkulttuuri jyrää!
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Suomi voitti jääkiekossa, eikä otettu vastaan lainkaan samalla tavalla naisia kun voittivat kaukalopallossa. Ei ole toisen ilo yhtään sitä kuin oma ilo, pois se on itseltä, niin sanoin naapurillekin. Kyllä en pidä juhlimisesta. Dopingia käyttävät. Kaupallista on. Naisia alistavat. Siellä takarivissä joutuivat naistanssijatkin olemaan kun inhat miehet nostelivat pokaaliansa, kyllä siitä mieli pahoittui, eikä Teemu Selänne lue kirjoja. Koulupojatkaan eivät lue. Kyllä en yhtään tykkää. Miksei ollut hornetteja kun Sofi Oksanen tuli Ranskasta palkintoa hakemasta? Sitä olisi Sofi kuitenkin toivonut. Kyllä niin mieleni pahoitin.
Luulin, että tuo mielensäpahoittaja toimii vain miehiin, mutta unohdin nämä blogisiskot ja muut ikkunaeinekset ja häiriöklinikat.
Hei Sami, hauskaa että olet herännyt talviunilta.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
Pahoittelen purkaustani, mutta kyllä te naiset kanssa joskus ootte... Yleensä siis ihania mutta joskus... kerran. Ei-koskaan.
sami,
yhtenä unettomana yönä kokeilin televisiokanavia ja jouduin keskelle nyrkkeilymatsia: tumma ja vaalea mies takoivat toisiaan punaisilla hanskoilla. se näytti järjettömältä, mutta en pystynyt enää vaihtamaan kanavaa, jäin seuraamaan ottelua.
sitä on heti toisen tai toisen puolta. valitsin hennomman ja aloin seurata miten se pärjää rotevan, kiiltävälihaksisen kanssa. hyvin, voitti knockoutilla.
uudet nyrkkeilijät kehään. mäiskettä, sitomista, kaartelua. käänsin äänen pois: ei tunnelmaa - kehä eli vain ulvovan yleisön keskellä, huudot ikään kuin pitivät nyrkkiukot käynnissä.
haukotutti, olisi pitänyt sulkea telkkari, mutta halusin nähdä kumpi voittaa tämän ottelun.
olin tälläkin kertaa pienemmän - ja vanhemman - puolella, mies oli liikkuvampi, napakampi kuin painavampi vastustaja . . . nyt lihasmies horjahti, napakka iski vielä ja ottelu oli sillä selvä.
säälin voitettua: pyyhe niskassa, silmät umpeen muurautuneina mies näytti maailman hylkäämältä.
Meillä tuo parempi osapuolisko enempi katsoo nyrkkeilyä, vaikka minäkin. Pidän myös showpainista. Olen isomman puolella, voittajan. Käytännössä aina.
Katselin viime kesänä jalkapallon MM-kilpailuja. Espanja voitti. Siellä varmaankin otettiin sankaripalloilijat vastaan yhtä suurella kansallishurmoksella kuin täällä jääkiekkoilijat. Minulle outo tunnetila. Opitaanko se armeijassa?
PS. Vastavirta = akanvirta. Akat contra äijäkulttuuri.
Tuskin ne tuhannet tytöt, jotka ihailivat Kauppatorilla Mikael Granlundia, armeijaa olivat käyneet. Ehkei kyse edes ole sukupuolesta. Monet naiset tykkäävät kilpaurheilusta ja monet miehet lukevat Volter Kilpeä. Tarkoitan, että ei kaikki miehet oo ihan paskoja (toki suurin osa on). Ootte akanvirtaiset joskus niin miesvihasia! Rauhaa ja rakkautta! Toivoisin olevani seuraavassa inkarnaatiossa kissa. Nukkuisin ja söisin ja puskisin. Paskisin hiekkalaatikkoon. No niin. Menen katsomaan miten hallitusta ei saada ennen elokuuta.
Kiva olisi kissana elellä hyvässä perheessä. Mutta en uskalla toivoa, jospa joudun vaikka katukissaksi seuraavassa elämässä.
Ei ole kysymys miesvihasta, vaan omasta outoudestani, kun en ole ikinä pystynyt nousemaan hurmostilaan urheilusankareiden vuoksi. Hamesankarit kiinnostavat minua enemmän.
Ja kyllä täällä joku nimeltä mainitsematon mielensä pahoittaa, jos kissan sijaan syntyykin leijonaksi!
Mainio kirjoitus, niin itse blogi kuin mielensäpahoittaja-pastissikin, ne summasivat kaiken! :D Ja varmasti olisi Sofi hornettinsa ansainnut ja halunnut.
"Luulin, että tuo mielensäpahoittaja toimii vain miehiin, mutta unohdin nämä blogisiskot ja muut ikkunaeinekset ja häiriöklinikat." (Sami Liuhto)
Onko tämä pikkuorava se sama Diogenes, joka kirjoitti ammoin blogiinsa ihan siedettävän kauniin Neiti nättipillu -runon?
Herranjestas, miten grammarinneula on juuttunut mielensäpahoittamiseen.
Antakaamme Anita kaikkien kukkien kukkia! Toiset pelaavat jääkiekkoa ja toiset lukevat Dostojevskiä.
Tärkeintä on säilyttää hyvä itsetunto ja uskaltaa kulkea omaa tietä ihan kuin Sinäkin joskus vastavirtaan.
Taisin vähän eilen suutahtaa ja mennä asiattomuuksiin. Ei olisi pitänyt. Anteeksi.
Mutta tuo suloensio osuukin naulan kantaan ja allekirjoitan hänen sanansa.
Mutta sen sanon, että Ripsan opettaja on väärässä, terve sielu terveessä ruumiissa on harvinaisempaa kuin terve ruumis terveessä sielussa. Ei kun siis onko tuossa järkeä. Öö. Aika usein tervettä ruumista rasittaa kipeä sielu, tarkoitan.
Sami,
jos sanon vielä tarkemmin mitä se jumppamaikka sanoi niin se oli että Mens sana in corpore sano. Meillä oli latinaa koulussa.
Mitä tulee mielensäpahoittamiseen niin olen tyytyväinen jos todella olet herännyt talviunilta, Sami! Ehkä kissasi auttoi sinua. Ainakin meillä Lidia nuolee naaman puhtaaksi, jos ei muuten nouse ylös.
täm,ä oli hieno juhla ja suomessa järjestetty
Kuinkas korkeakirjallisuuden kävisi, jos sille kansanjuhlia järjestettäisiin?
Lähetä kommentti