sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2011

Pääsiäiskissa

6 kommenttia:

Mustaleski kirjoitti...

Miten soma ja hellyttävä pääsiäiskissa:)

jussilainen kirjoitti...

Söpö. Onko se rottien kauhu?

Anita Konkka kirjoitti...

Ei se ole rottakissa. Minulla on ollut vain yksi hyvä rottakissa. Se kantoi rotat kotiin. Niin kauan kuin se eli, siinä talossa ei tarvitty rotanmyrkytystä.

Ripsa kirjoitti...

Ida ja Ilmari ostivat Lidialle Emmasta leikkihiiren. Se leikkii sen kanssa siihen tyyliin, että olisi joskus metsästänyt. Sitähän ei tiedä, kun se on löytökissa.

Yleensä emokissa opettaa pennuille metsästämisen. Kaupunkisisäkissoista monet eivät osaa sitä sen vuoksi, mutta Ninnistähän ei tiedä? Jos se vaikka joutui etsimään hiiriä kun sillä oli pennut siellä hirsipinossa, vai tukkejako ne olivat?

Anita Konkka kirjoitti...

Ninni sai myös harmaan leikkihiiren. Pyydystäjäkissan otteilla se on sitä käsitellyt. Mekaaninen hiiri, joka jouksee ja pyörii lattiallla, ei kiinnosta sitä olenkaan. Ninnin päätehtävä ei tosin ole pyydystäminen, vaan tulostimen valvonta, kirjahyllyn järjestely, aamuherätykset ja illalla rentouttavan terapian anto väsyneelle kirjailijalle.

Ripsa kirjoitti...

Lidialla on vähän samanlainen rooli meillä.

Meiltä kuuluu usein huutoa, kun minulla on kuulo jo todistettavastikin alentunut niin paljon, että tässä kaikuvassa betonitalossa äänet hajoavat. En vain kuule, ja Lidiaakin minun täytyy etsiä silmillä.

Lidia katsoo huolestuneesti ihmisestä toiseen ja ajattelee että me tapellaan ja sitten pitää helliä kissaa, joka säikähti.

Mutta muuten se tietää jos olen ahdistunut esimerkiksi tekemättömistä töistä enkä saa nukutuksi. Se tulee tyynyn viereen hyrräämään ja se pienoistärinä saa vaipumaan uneen.

En ole tavannut kissaa joka pitäisi mekaanisesta lelusta. Lapsilla oli mekaaniset marsut kun ne kävivät viimeksi, mutta Lidia juoksi niitä pakoon. Emman hiiri sen sijaan on menestys.