"Aamutorttuni on syöty. Stenbäck kävelee vadilla ja tutkii murusia. Olen jättänyt sille hiukan hilloa vaikka yleensä kaavin kaiken tarkasti. Hyvä eläintenkesyttäjä tietää että hänen on palkittava suojattinsa kun ne tottelevat häntä. Se on erityisen tärkeää tyhmien ja vastenmielisten eläinten, niin kuin Stenbäckin kanssa. Siksi hillo.
Mutta ryyppyäni se ei saa maistaa."
Sitaatti on Erik Wahlströmin romaanista Kärpäsenkesyttäjä, joka oli Finlandia-ehdokkaana. Minä olisin antanut sille Finlandia-palkinnon ja lisäksi Runeberg-palkinnon, jos se olisi ollut ehdokkaana, mutta eihän minua ikinä mihinkään raatiin kelpuuteta omituisen kirjamakuni takia, onneksi. Wahlströmin fiktiivinen Runeberg on riemastuttavinta kotimaista proosaa, mitä olen aikoihin lukenut. Suosittelen kaikille jotka pitävät kerronnan rytmin, näkökulmien ja aikatasojen vaihtelusta ja nopeista leikkauksista sekä älykkäästä huumorista. Runebergin elämä ja luonne tulee kerrotuksi monen henkilön ja eläimen näkökulmasta.
Wahström on laskenut Runebergin jalustalta ja tehnyt hänestä elävän henkilön. Minua ei Runeberg ole kiinnostanut ennen Wahlströmin romaania. Kuvatiedostoistani ei löydy ainoatakaan kuvaa Runebergin patsaasta, vaikka muuten kuvaan mielelläni patsaita. Patsas keskellä Espaa on niin tylsä, Runeberg pönöttää papintakissa jalustalla ja muusat seisovat patsaan juurella.
Runeberginkadun kuva sentään löytyi. Kuvasin sen Kirjailijaliiton ikkunasta joulukuussa. Kärpäsenkesytäjässä on muitakin henkilöitä, jotka ovat saaneet nimikkokadun Töölöstä. On Nervander, Cygnaeus ja Stenbäck, kärpänen jota Runeberg kesyttää. Lars Stenbäck on Runebergin ja/tai Walströmin erityinen inhokki, runoilija ja körttipappi Pohjanmaalta. Hän lakkasi herätyksen saatuaan kirjoittamasta runoja, niin suurena syntinä hän piti runoilemista. Sivumennen sanoen hän oli isoäitini isomummun serkku, kaukainen sukulainen ja siksi hän puhuttelee minua - kärpäsenäkin. Hänessä on jotain samaa kuin isoäidissäni.
Hyvää Runerginpäivää ja onnea tämänvuotiselle Runeberg-palkinnon saajalle Tiina Raevaaralle, jonka voitokasta novellikokoelmaa En tunne sinua vierelläni en ole vielä lukenut, mutta aion lukea heti kun saan sen lainaksi kirjastosta. Hesari luonnehtii häntä unenomaiseksi alitajunnan luotajaaksi täällä. Mukavaa kun alkaa olla muitakin alitajunnan luotaajia, ettei tarvitse olla yksin oudokkina.
7 kommenttia:
Tässä sinulle Runeberg, till dagen ära.
Unhohtui se linkki...
http://cameo-mathilda.blogspot.com/2011/02/jl-runeberg_05.html
Kiitos kuvalinkistä. Ihan oikein Ruuneperille, että lokki paskoo sen päähän, kun se pyydysti tilhiä ja muita lintuja lanka-ansalla kuristamalla.
Runeberg on vanhastaan minulle muistutus vaikeasta nuoruudesta. Suomen tunneilla olisi pitänyt innostua Vänrikki Stoolin tarinoista. En innostunut edes vaikka ope piti palopuheita kansallisrunoilijasta.
Maamme-laulukin on Suomen ihan turhaa glorifiointia. Puhumattakaan Saarijärven Paavosta. Mitä se Runeberg tiesi pienviljelijöiden elämästä? Ei taatusti mitään.
Protestoin. Voiko olla mahdollista että Stenbäck oli körtti ja sitä varten lopetti runoilun? Ei nyky-körteillä ainakaan ole mitään runoutta vastaan. Körtit ovat kunnon ihmisiä.
1800-luvulla, Stenbäckin aikaan körttiläisyys oli erilaista kuin nykyään. Stenbäck lienee ollut äkkijyrkkä luonne, samaa maata kuin isoäitini.
Runeberg oli Saarijärvellä kotiopettajana köyhissä oloissa. Kotitaustakin oli köyhä, vaikka olivatkin säätyläisiä. Wahlström taustoittaa hyvin Runebergin sadismia. Ankea lapsuus tulee vasta krijan lopussa, hyvä niin.
Aijjaa. Opetti ruotsia pienviljelijöiden lapsille? Ei kai? Mitäs sellaiset koulutuksella tekisivät?
Toisaalta kai se tämä Wahlström on tutkinut asian, tuskin sitä köyhää säätyläisyyttä olisi kirjassa ilman tietoa.
R.opetti säätyläisten lapsia Saarijärvellä. Eivät kaikki säätyläiset olleet varakkaita siihen aikaan . Siinä sivussa tarkkaili kyläläistern elämää Tulevat kirjailijat ovat lapsesta asti syrjäläisiä, sellaisia jotka tarkkailevat tapahtunmia mieluummin kuin osallistuvat. Tiesi varmaankin köyhien elämästä enemmän kuin Paavot itse. Kannattaa lukea Wahlströmin kirja, se antaa paljon tietoa 1800-luvun elämästä ja kulttuurista.
Lähetä kommentti