Shakespeare and Company ulkopäin
http://anita-konkka.blogspot.fi/2015/01/ekstrat1-shakespeare-and-company.html
Shakespeare and Company sisältäpäin
Bloggaamisesta
Ilmoitin Kirjailijan päiväkirjan eilen blogilistalle. Siellä oli yli 35 000 blogia. Kun 13 vuotta sitten aloitin blogaamisen, Pinserin blogilistalla oli vähän toistatuhatta blogia. Niin paljon jo ennen minua!
Eilen tai toissapäivänä joku nuori bloggaaja väitti Kympin uutisissa, että silloin kun hän aloitti 9 vuotta sitten, ei ollut olemassa yhtään blogia. Lausunto herätti Facebookin Wanha Blogistan-ryhmän eloon ja sai aikaan vilkkaan keskustelun, joka jatkuu yhä. Vanhat blogistanilaiset eivät kirjoita enää yhtä suurella innolla kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin bloggaaminen ei ollut vielä kaupallistunut, vaan oli hauska harrastus, ja melkein kaikki Blogistanissa tunsivat toisensa ainakin virtuaalisesti. Sitten tuli Facebook ja moni bloggaaja siirtyi sinne, niin minäkin. Facebookiin oli paljon helpompi kirjoittaa parin kolmen rivin tokaisu kuin istua tietokoneen ääreen kirjoittamaan harkittua mielipidettä blogiin. Jotkut sentään jaksavat vielä puurtaa, kuten Kemppinen. Hän jaksaa päivittää joka päivä eikä hänen sivuillaan näe mainoksia. Kaikki eivät ole kaupallistuneet, onneksi!
Kirjoittaja Shakespeare and Companyn ulkopuolella joulukuussa 2013
7 kommenttia:
Kuulin saman uutisen ja hämmästelin, voiko joku olla noin tietämätön blogien historiasta Suomessa.
Vaan ehkä tälle neitokaiselle ei ole olemassa muita kuin muotiblogeja.
Muistan hyvin bloggaamisen kulta-ajan, kun kaikki bloggaajat tiesivät toisensa. Ja muistan ensimmäisen vakavan uhan: tulivat neuleblogit, jotka uhkasivat mullistaa kaikki blogilistat. Syntyi jopa vastarintaliike, ja osa bloggaajista muutti joksikin aikaa nimensä neuleblogiin viittaavaksi, esimerkiksi tämä blogi olisi ollut silloin Neulekirjailijan päiväkirja taiKirjaijan neulepäiväkirja.
Kiitos muuten noista paloista, jotka tulevat nyt julki. Unennäkijän päiväkirja on luettu ja tykätty kovastikin. Lisää tekee mieli lukea!
Iines, minäkin muistan neuleblogi-"uhkan." Muistan myös sosiogrammin, jonka joku Valtsikan opiskelija/tutkija teki Blogistanista. Siinä oli viivoja, jotka yhdistyvät blogeja toisiinsa, ja tihentymiä, joihin johti paljon viivoja. Kaikki silloiset blogit olivat jossain yhteydesäs toisiinsa y6hden tai useamman linkin kautta. Mun mielestäni blogimaailma ei olltu silloin ikä- eikä sukupuolirasistinen, vaan erittäin tasa-arvoinen.
Janne Toivoniemi kertoo tänään FB:n Wanha Blogistan-ryhmässä millaisen kommentin sai, kun jonkin firman "some-konsultti" sivisti häntä mitä ovat blogit ja blogaaminen. Konsultti googlasi jälkeenpäin osallistuja ja tuli seuraavassa kokouksessa sanomaan: "Taisin faijaa opettaa panemaan." Tullaista nuoret/ vanhat vastakohtaisuutta en kokenut kertaakaan, kun olin aktiivinen bloggaaja.
Minulta puuttuu blogistania-kokemus, kovin kiinteänä yhteisöllisenä kokemuksena. En siksi kykene kaipaamaan tätä nk. blogistaniaksi kutsuttua kyläyhteisöä. On silti mielenkiintoista lukea myös kokemuksista, jotka ovat minulle vieraita. Käyn hyviä ja antoisia keskusteluja blogitodellisuuden ulkopuolella, joten en ole kasvanut niin kiinni tähän maailmaan.
Sinun verkkoteksteihisi törmäsin jo 1990-luvun loppupuolella. Se tapahtui aika pian sen jälkeen kun olin löytänyt Leena Krohnin verkkotekstit. Opintoihini liittyi silloin, ja myöhemminkin, verkossa toimivat ryhmät ja verkon käyttö opintojen osana.
Kirjassasi kerroit olleesi mukana uniryhmässä joka kokoontui verkossa. Minä en ole ollut mukana varsinaisessa uniryhmässä, mutta muissa inhimillistä tajuntaa ja tietoa jakavissa ryhmissä olen ollut mukana. Olen ollut myös 7 vuotta työyhteisössä, jonka työpalaverit ja keskustelut käytiin etupäässä verkossa. Sellainen työkulttuuri tuli hyvin yleiseksi jo sen jälkeen kuin verkkoyhteydet ja www-maailma yleistyi 1990-luvulla.
Facebook on jäänyt minulle täysin vieraaksi, mutta viime aikoina on ollut tilanteita jolloin olen harkinnut tilin avaamista. Nuo tilanteet ovat liittyneet yhteiskunnalliseen keskusteluun ja poliittiseen vaikuttamiseen, kansalaisliikkeisiin. Toistaiseksi on riittänyt ajatusten vaihto FB:n ulkopuolella.
Unennäkijän muistelmat on onnistunut teos. Sanon kuin lahjan saanut: Kiitos paljon!
Teoksesi on enemmän kuin elämänkerta. Se on kaunokirjallisuutta. Tosi mukava juttu, että julkaiset lisälehtiä lukijoillesi. Nimittäin, kun pääsin viimeiselle sivulle kirjassasi, ensimmäinen ajatus oli: Olisipa tämä jatkunut pitempään.
90-luvun loppupuolella osallistuin ahkerasti Sanoma Open -nimiseen keskusteluryhmään netissä. Se syntyi kun Pentti Holappa pahastui Hesarin kirjallisuusarvosteluihin. Lehti oli kohdellut huonosti hänen Finlandiapalkoinnon saanutta romaaniaan. keskusteluihin osallistui Holpapan lisäksi aktiivisesti Väinö Kirstinä, Leena Krohn, Hannu Helin ja moni muukin kirjailija, mutta ei tule nyt enempää nimiä mieleen. Hirlii, ehkä törmäsit minuun siinä ryhmässä.
90-luvun puolivälissä osallistuin pariin kolmeen englanninkieliseen uniryhmään, joista merkittävin oli "Dreamevent"- niminen ryhmä. Siitä ryhmästä krijotin vähän Unennäkijän muistelmissa.
Minä olen pitänyt joitakin vuosia (vasta) blogia, ja alan juuri olla siinä vaiheessa, että olen saanut tutustua sen varjopuoleen. Aluksi olin ihan järkyttynyt kun esimmäiset pahantahtoiset Anonyymit ilmestyivät paikalle, Nyt olen onneksi jo siinä pisteessä, että naurattaa kun joku jaksaa keksiä "virkistäviä" lauseita toisen ylläpidoksi.
(Tuo että blogisi joutui kärsimään minun takia tänään, on anteeksiantamatonta, mutta olin niin yllättynyt etten voinut olla vastaamatta. Hyvä että poistit ne on nyt poistettu kaikki.)
Minusta on hyvä keksintö ottaa ns. ylijäämätavara käyttöön. Ne on kuitenkin itsekritiikin läpikäymiä tekstejä, joita on varmaan ollut vaikea uhrata kokonaisuusajattelun takia.
Luin tämän ensimmäisen esille laitetun jo Facebookissa. Hienoja kuvauksia, liian hyviä poisjätettäviksi. Ansaitsevat tulla julkaistuksi.
Riemastuttava tiedonanto! Olen tehnyt hidasta paluuta blogimaailmaan suunnilleen 10 vuoden tauon jälkeen, ja maisemat näyttävät oudoilta. On vaikea löytää luettavaa (kranttu vanha ämmä, sanovat) vaikka blogeja riittää. Jokainen kiinnostava on suuri ilon aihe. Silloin muinoin tosin kirjoitin & luin lähinnä ulkomaan kielellä. - Kommentoiminen vaatii vieläkin kehtaamiskynnyksen yli kiipeämistä.
Hei Paula,
kiva kun kiipesit kehtaamiskynnyksen yli!
Lähetä kommentti