torstaina, maaliskuuta 29, 2012

Eilen näin punaista

 Asetelma Helsingin kaupungin  Talvipuutarhassa 29.3.2012




Katutaidetta  Töölönlahdenkadulla 28.3.2012




Wall Street Occupy -liikkeen  juliste  Kansalaistorin aidassa
28.3.2012


Kuvat voi klikata isommiksi.


perjantaina, maaliskuuta 23, 2012

Taidetta ja katutaidetta

Heikki  W.Virolainen.  Horuksen  kala, 1966

  Kalaa voi käydä  katsomassa Amos Andersonin  museon  Muutosten pyörteissä -näyttelyssä, jonka on  tuottanut Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistys( STSY).  Valvontakamera tarkkaili minua nurkassa.    Ehdin kuvata kalan olemmat  kyljet  ennen kuin vahti tuli  kieltämään kuvaamiseen.  Säätiöt   ovat  mustasukkaisia taideaarteistaan. 

 Harro Koskinen. Paha juttu.

Harro Koskisen  saappaan  pihistin netistä googlaamalla.   Sen voi nähdä  "livenä"   Amoksen Kenen joukoissa seisot - näyttelyssä.  

Näyttely  riemastutti minua,  kuin  olisin tavannut pitkästä  aikaa vanhoja  tuttuja   70-luvun alusta,  jolloin  taiteilijoilla  ja kirjailijoilla oli tapana istua Vanhan kuppilassa.   Tuttuja olivat    niin näyttelyn  teokset  kuin  tekijätkin.   Harmin  paikka, että en voinut  kuvat mm.  sitä  Leo Lindstenin  taulua, jossa  Mannerheimin  ratsu  irtoaa  jalustalta  vahdikkaseen menoon.  Sitä taulua  ei löytynyt  netistä.   Se kai  kuuluu jonkin säätiön tarkoin vartioituun  kokoelmaan.  Lisää  kuvia  Kenen  joukoissa seisot - näyttelystä täällä:


Tämä  on katutaidetta Taidegraafikkojen  gallerian  kulmalta Korkeavuorenkadulla, jonne kävelin  Amos Andersonilta.    Tekijä tuntematon. Saa kuvata ja katsoa ilmaiseksi.

torstaina, maaliskuuta 22, 2012

Ikkunasta nähty

Ikkunasta nähty  eilen. Kuka  arvaa mikä paikka?
 Vihje:  Sijaitsee Helsingin keskustassa.

Valokuvatorstain  239. haaste on  katkelma Kafkan novellista:

Hajamielistä ulos silmäilyä

Mitä me teemme näin kevätpäivinä, jotka nyt tulevat nopeasti? Tänään aamulla taivas oli harmaa, mutta jos nyt menee ikkunan ääreen, yllättyy ja nojaa poskeaan ikkunan hakaa vasten.

Alhaalla näkee tosin jo laskevan auringon valon lapsenomaisen tytön kasvoilla, kun tämä kävelee siinä ja katsoo taakseen, ja samanaikaisesti näkee niiden päällä hänen takanaan nopeammin tulevan miehen varjon.

Sitten on mies jo kulkenut ohi ja lapsen kasvot ovat aivan valoisat.

---Franz Kafka: Novelleja, Otava-Delfiinkikirjat, 1972