torstaina, helmikuuta 24, 2011

Joku

Joku kirjoitti seinään:  "sanomalla selviät, selittämällä  sekoitat." 


Kun olin lapsi, meillä kotona asui  joku, joka hukkasi  tärkeitä papereita lehtiä ja   sukkia,    rikkoi laseja ja lautasia,  kävelsi  piparkakkuja ja pikkuleipiä, unohti valot palamaan   ja   aiheutti  kaikenlaista epäjärjestytä. Aina sen jälkiä sai  olla  korjaamassa.  Siitä oli paljon harmia. Kukaan ei  koskaan nähnyt sitä. 


Valokuvatorstain 196.haaste on  Joku.

sunnuntai, helmikuuta 20, 2011

Rieha

Penkkareiden innoittamana  Valokuvatorstain 195. haaste on rieha.  Se tarkoittaa hilpeätä, riehakasta juhlaa  Suomen kielen perussanakirjan mukaan.   Kuvakoosteessa  kolme näkymää  Luxemburgin  kansallispäivän  juhlinnasta.  Siellä on vähän hilpeämpää ja värikkäämpää kuin meillä  itsenäisyyspäivänä 
(Klikkaa kuva isommaksi).

torstaina, helmikuuta 10, 2011

Kaksi kuvaa suljetulta osastolta


Elegia  kysyi  edellisen postauksen kommenteissa mitä   mahtaa    suljetulla osastolla tapahtua. Väriterapiaa ehkä?  

 Haihatuksen suljetulla osatolla  oli viime kesänä   Johannes  Heinosen  maalauksia.   Osasto oli niin  pimeä, että  vain  kaksi valokuvaa  onnistui joten kuten.  En käyttänyt  salamaa, koska siitä  jää heijastus väripinnalle.  Ensimmäisessä kuvassa Sofi Oksanen kävelee  korppikotkan kanssa  kuolleiden juutalaisten päällä. Aika  rankkaa  satiiria.  Heinosen kotisivulta löytyy parempi kuva  Oksasesta.

 Toinen kuva on lempeämpää  satiiria.  Sauli  Niinistö  pulikoi  kuvan  etualalla  kahden kuutin kanssa. Taustalla näyttäisi olevan  Ben  Zyskowicz. Maalauksen nimi on Valtiovierailu mallia Lavonen.  Mahtaiskohan se viitata  taidemaalari Kuutti Lavoseen?  (Kuvat voi klikata isommiksi. Näkyy kuutit paremmin)

Oudoilla ovilla

Haihatuksen  Suljettu osasto Joutsassa kesällä 2010.

Valokuvatorstain 194. haaste: oudoilla ovilla.

lauantaina, helmikuuta 05, 2011

Runeberg kärpäsenkesyttäjänä

"Aamutorttuni on syöty. Stenbäck kävelee vadilla ja tutkii murusia. Olen jättänyt sille hiukan hilloa vaikka yleensä kaavin kaiken tarkasti. Hyvä  eläintenkesyttäjä tietää että hänen on palkittava suojattinsa kun ne tottelevat häntä. Se on erityisen tärkeää tyhmien ja vastenmielisten eläinten,  niin kuin Stenbäckin kanssa. Siksi hillo.
    Mutta ryyppyäni se ei saa maistaa."


Sitaatti  on Erik Wahlströmin romaanista Kärpäsenkesyttäjä,  joka oli  Finlandia-ehdokkaana.  Minä olisin antanut sille Finlandia-palkinnon ja lisäksi Runeberg-palkinnon, jos se olisi ollut ehdokkaana, mutta  eihän minua ikinä mihinkään raatiin kelpuuteta omituisen kirjamakuni takia, onneksi.  Wahlströmin  fiktiivinen  Runeberg on  riemastuttavinta kotimaista proosaa, mitä  olen   aikoihin   lukenut.   Suosittelen kaikille jotka pitävät   kerronnan  rytmin,   näkökulmien ja aikatasojen  vaihtelusta ja  nopeista leikkauksista  sekä   älykkäästä huumorista.   Runebergin  elämä  ja  luonne  tulee kerrotuksi  monen henkilön ja  eläimen   näkökulmasta. 


 Wahström  on laskenut  Runebergin jalustalta ja tehnyt hänestä  elävän henkilön.  Minua  ei   Runeberg ole kiinnostanut ennen Wahlströmin  romaania.   Kuvatiedostoistani ei    löydy  ainoatakaan kuvaa  Runebergin patsaasta, vaikka  muuten  kuvaan  mielelläni  patsaita. Patsas  keskellä  Espaa on niin tylsä,  Runeberg pönöttää  papintakissa jalustalla ja    muusat seisovat  patsaan juurella. 




 Runeberginkadun kuva  sentään löytyi.  Kuvasin sen  Kirjailijaliiton ikkunasta joulukuussa.  Kärpäsenkesytäjässä on  muitakin henkilöitä,   jotka  ovat    saaneet  nimikkokadun  Töölöstä. On  Nervander, Cygnaeus  ja Stenbäck,  kärpänen jota  Runeberg kesyttää.  Lars Stenbäck  on  Runebergin ja/tai Walströmin  erityinen  inhokki,    runoilija  ja körttipappi Pohjanmaalta.  Hän lakkasi  herätyksen saatuaan kirjoittamasta runoja, niin suurena syntinä hän piti runoilemista.    Sivumennen  sanoen hän oli  isoäitini  isomummun serkku,   kaukainen sukulainen  ja siksi    hän puhuttelee minua - kärpäsenäkin.   Hänessä on jotain samaa kuin isoäidissäni. 


Hyvää Runerginpäivää ja  onnea   tämänvuotiselle  Runeberg-palkinnon saajalle Tiina Raevaaralle, jonka   voitokasta novellikokoelmaa  En tunne sinua vierelläni  en ole vielä lukenut, mutta aion lukea  heti  kun saan sen lainaksi kirjastosta. Hesari  luonnehtii häntä unenomaiseksi alitajunnan luotajaaksi  täällä.  Mukavaa   kun alkaa  olla muitakin alitajunnan luotaajia, ettei tarvitse olla  yksin oudokkina.