Kun olin lapsi, meillä kotona asui joku, joka hukkasi tärkeitä papereita lehtiä ja sukkia, rikkoi laseja ja lautasia, kävelsi piparkakkuja ja pikkuleipiä, unohti valot palamaan ja aiheutti kaikenlaista epäjärjestytä. Aina sen jälkiä sai olla korjaamassa. Siitä oli paljon harmia. Kukaan ei koskaan nähnyt sitä.
Valokuvatorstain 196.haaste on Joku.
Hyvän lauseen joku kirjoitti! Meillä taas oli joku lapsuudenkodissa vaatehuoneessa ja jätti aina sinne valon.
VastaaPoistaMeillä taas entisellä työpaikalla minä olin se joku.
VastaaPoistaKoreografia oli yleensä aika sama. Pomolla on jotain ikävää, joka pitää hoitaa. Hän saapuu konttoriin, näennäisen joviaalina ja toteaa, että voiskohan joku hoitaa tämänkin asian...
Kukaan ei ilmoittautunut jokuksi, mutta jostain syystä homma sitten lankesi meitsille.
Oliko se JOKU teilläkin, meilläkin se kävi.
VastaaPoistaMeilläkin oli joku...ja taitaa olla vieläkin
VastaaPoistaMeidän mies on alkanut epäillä olevansa joku. Siis se, jota aina syytetään kaikesta tai kehoitetaan tekemään erilaisia askareita. "Jospa joku tekis..."
VastaaPoistaSe joku on meillä edelleen!
VastaaPoistaTästä jokusta on kaikenlaisia teorioita. Varsinkin kun tarvitset jotain tavaraa joku on sen vienyt väärään paikkaan. Saksia ja teippejä ja sellaisia.
Kyllä vaan, aina se oli joku toinen, meilläkin.
VastaaPoistahttp://runosiivet.blogspot.com/