torstaina, helmikuuta 28, 2013

Vanha mies ja kissa

 Kissa-asetelma: Vanha mies ja kissa. (Vanhan miehen kuva näkyy
 paremmin, kun klikkaa kuvan isommaksi).

Valokuvatorstain  276. haaste ja inspiraatiolähde  on  Cristopher Paudissin maalaus vanhasta miehestä ja hänen kissastaan.   Maalaukset inspiroivat minua aina varsinkin, jos niissä on kissa.


PS.   Blogin  päivitystahti on hidastunut hidastumistaan. Syynä on   kirjan tekeminen, jonka  deadline   elokuussa.   Sen jälkeen palaan tiheämpään päivitystahtiin, toivottavasti.

torstaina, tammikuuta 31, 2013

Valokuvatorstai: Oranssi

Tämmöinen  vaaleanoranssi  minulla  päivystää   työpöydällä.  Venäläisen  uskomuksen mukaan  oransseilla kissoilla on erityisen  hyvä aura.   Miksei   Medvedev lahjoittanut  Tarja Haloselle  oranssia kissaa?

 Valokuvatorstain  272. haaste on  oranssi. En ole aikoihin  osallistunut  haasteisiin, kun   eivät ne  ole  minua puhutelleet. Mutta oranssi puhuttelee, kun sen kanssa elän  joka päivä.

keskiviikkona, tammikuuta 30, 2013

Anselm Hollo (1934-2013)


Sinä sitten otit ja  kuolit.
"took and died"

Me täällä sanomme
"up and died"

Mistä mielen sopukasta
etsiä kieltä jolla sanoa
asi es la vida
Pidit tuosta lauseesta "sellaista elämä on"

Elämän salaisuus on meille paljon mieluisampi
kuin kuoleman sellaisuus.

Kirjoitti Anselm  Hollo  sisarensa  kuoleman jälkeen.  Katkelma runosta on  kokoelmassa Corvus, suomentanut Kai  Nieminen. 

 Anselm   Hollo  kirjoitti  Corvus- kokoelman alkusanoissa, että  jos hän olisi  syntynyt  Unkarissa  eikä  Suomessa hänen nimensä  olisi saattanut olla Corvus tai Corvinus: unkariksi korppi on holló. " Olen aina ihallut itsepäisen eleganttia korppia kaikissa sen myyttisissä ja legendaarissa ihmenemismuodoissaan. Pidän jopa sen ker-koikkumisesta, joka  satakielen liverrystä paremmin sopii meidän vuosisatamme runouteen."

Anselm  Hollo  kuoli  eilisaamuna 29.1.2012.  Sain tiedon hänen  kuolemastaan Ianilta, Dalkey Archive  Pressin New Yorkin  tomituksen johtajalta. Hän kertoi että Hollon  runoilla on ollut  hänelle valtavan suuri merkitys  siitä lähtien  kun hän  löysi ne  yhdeksäntoistavuotiaana. 

 Meillä   Suomessa  ei  taida olla käsitystä  siitä miten  suosittu ja   merkitsevä   runoilija  Hollo oli Yhdysvalloissa.  Me tiedämme vain  sen, että hän oli tärkeä kääntäjä, koska hän käänsi  meidän  nykyrunoilijoitamme englanniksi.

lauantaina, tammikuuta 26, 2013

Työtehtävä


Sain  mieluisan  työtehtävän  vuoden alussa. NPR Booksin toimittaja  pyysi  esittelemään   400:lla  sanalla   persoonallisen   näkemykseni  jostain suomalaisesta  kirjasta.  ( NPR=  National Public Radio  Yhdysvalloissa, jolla on Wikipedian mukaan 20,9 miljoonaa kuuntelijaa viikossa). Toimittaja kertoi, että    kirjan pitää  olla saatavilla  Yhdysvaltain  markkinoilta eikä se saa  olla   sikäläisen kustantajani  kirja "teknisistä syistä."  Ei harmainta aavistustakaan mitä toimittaja tarkoitti,   mutta  "tekniset syyt" pudottivat    Rosa Liksomin ja  Marja-Liisa Vartion  kirjat pois  ehdokaslistalta. Lupasin  toimittajalle, että  palaan  asiaan loppiaisen jälkeen.

FiLin  suomalaisen  kirjallisuuden  käännösluettelosta   vuosilta 2002-2012  löytyi    16 kirjailijaa, joiden proosaa oli  ilmestynyt Yhdysvalloissa noina vuosina.  Yksi  kirjoista  oli omassa  kirjahyllyssäni. Se oli  Pentti Saarikosken  Euroopan reuna, jonka Anselm Hollo on  kääntänyt englanniksi.  Riemastuin  että  siinäpä kirja,  josta on helppo kirjoittaa, koska olen  lukenut sen  moneen kertaan,  ja  joka kerta sen on   inspiroinut minua. Mutta  löytyisikö sitä enää  Yhdysvaltain   markinoilta, kun   sen  ilmestymisestä oli kulunut  lähes   kuusi vuotta.  Parin  päivän kuluttua  toimittaja  ilmoitti , että kyllä sitä löytyy. 

 Hienoa!  Yhdysvallat on iso kulttuurimaa,  siellä kustantajien varastotkin ovat isot, eivätkä  kirjat katoa markkinoilta  yhtä nopeasti kuin meidän  pienessä Suomessamme,  jossa   viisi vuotta  vanhempia kirjoja löytyy  enää antikvariaateista, jos sieltäkään,  ja  kymmenen vuotta vanhat kirjat pannaan  silppukoneeseen. 

Seuraava  vaihe oli  löytää  Anselm  Hollon  käännös  The Edge of Europe. Halusin lukea sen ennen kuin  esittelisin kirjan  amerikkalaiselle  yleisölle. Sitä ei löytynyt  Yliopiston kirjastosta eikä Helmetistä.   Piti  tilata  nettiantikvaariaatista. Viikon kuluttua  se saapui ja osoittautui      kelpo  käännökseksi.,  tosin  ihmettelin    paria Hollon ratkaisua ,  mutta  kyllä   käännöstä   kelpasi esitellä.

 Minulla oli enää viikko aikaa    jutun deadlineen, joka  oli 25. tammikuuta. Kaksi päivää  meni  aloittamisen vaikeuksissa. Sitten  juttu alkoi luistaa ja   400:n  sanan saldo  ylittyi nopeasti.  Sanoja  kertyi   yli   700.  Seuraavat  kaksi  päivää   menivät  siihen  että  vähensin sanoja.  Onnistuin supistamaan sanat  510:een   ja  lähetin  jutun  toimittajalle  pahoittelujen kera että ylitin sanasaldoni  eikä   englanninkielenikään  ole  ihan sujuvaa.  Hän vastasi  oitis, että ei hätää,  hän  editoi   jutun.   

Ylläolevassa kuvassa  kirjallinen  assitenttini  Ninni  lipaisee tyytyväisenä  huuliaan.     Hänestä   Saarikosken kirja on ( varmaankin) hyvä valinta,  sehän alkaa  kissojen  kuvauksella: "Sanokaa minua miksi haluatte, ei minulla ole nimeä, niin ei kissoillakaan ole, minä kyllä nimittelen niitä, että Herakleitos, Kleopatra  tai Birgitte Bardot, mutta ei se auta, sillä kun kutsun  Herakleitosta syömään ehtii Brigitte Bardot ennen häntä,  Herakleitokselle jää vain  tähteet, jotka hän jakaa Kleopatran kanssa. Brigitte Bardot sai nimensä siitä,että  minä kerran Pariisissa tapasin  naisen, jonka nimi oli Brigitte  Bardot, ja  minä toivoin hänen levittävän koipensa minulle, mutta ei hän tehnyt sitä. Tämä kissa  tekee niin, hän kierähtää selälleen ja levittää koipensa nähdessään minun tulevan, ja tästä syytä hänen nimensä on Brigitte Bardot, sillä eiväthän  ihmisen toiveet  koskaan toteudu, tai toteutuvat  tavalla joka aiheuttaa ihmiselle pettymyksen."

 Juttu Saarikosken  kirjasta Euroopan  reuna/ The Edge of Europe  ilmestyy ensi kesänä   sarjassa  Around the World in  80  books.  

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2013

Tunnustuksia loppiaisena



Albrecht  Dürerin maalaus Adorazione dei  Magi  löytyi  Google Art Projectin  kokoelmista.  Livenä maalauksen voi  nähdä Uffizin  galleriassa, Firenzessä.   Moitiskelin  Kirjailijan  päiväkirjassa, miten hankalaa  Googlen taidekokoelmista on  löytää taiteilijaa, jollei muista tai tiedä hänen  etunimeään.   Kerroin samalla  Karl Ove  Knausgårdin  taidemieltymyksistä. 

Luettuani Knausgårdin  Taisteluni kaksi  suomennettua kirjaa, jäin  kaipaamaan hänen kotoisaa kertojan ääntään.  Hänen  jälkeensä    ryhdyin  lukemaan Eugen  Rugen kiitettyä ja palkittua romaania  Vähenevän  valon aikaan,  mutta ei  se minulle oikein maistunut.  Kaipaukseni   Knausgårdia kohtaan  vain yltyi  , niinpä  tilasin     hänen  kirjasarjansa kolmannen osan  kirjastosta.  Sitä ei ole vielä suomennettu, joten  pitää lukea ruotsiksi. Saa nähdä   onko hänen äänensä yhtä familiääri toisella kotimaisella kielellä.  Nuorena luin  ruotsalaisia kirjailijoita ruotsiksi, kun ei  suomennoksia ollut.  Knausgård  kirjoittaa norjaksi, sitä kieltä en  edes yritä lukea.  

Ja nyt niitä  tunnustuksia.  Sain  Kyösti Salovaaralta tunnustuksen     uuden vuoden alkajaiksi.  Sellainen  hivelee  vanhan  bloggaajan mieltä. Harvemmin    enää nykyään  tunnustuksia tulee.

Loppiaislahjana   kiitokseni  näille blogeille, joita   edellisvuona olen seurannut:

5. Luutii
9. Preivi
10. Ripsa
13. Unkuri

Ohoh, nyt meni  överiksi!   Blogeja piti olla vain kahdeksan pelin sääntöjen mukaan, jotka Kyösti  Salovaara lähetti. Ne ovat seuraavat:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4.  Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Ei  sääntöjä tarvitse noudattaa. En minäkään  noudata niitä. Satunnaisia asioita kerron itsestäni  Unennäkijän muistelmissa.  Ensimmäinen osa on valmis ( minun mielestäni, kustantajan mielipidettä en ole  kuullut), toisen  osan kirjoittamisen aloitin 2.1.2013. Saa  nähdä  koska se on valmis. 

Hyvää vuoden jatkoa kaikille  blogin lukijoille!