Heikoilla jäillä

Ihmiset eivät ole lokkeja

eivätkä sorsia, mutta menevät heikoille jäille, varsinkin jos ovat koiraspuolisia ihmisiä.

Luin tänään ( ei kun eilen) metrossa Metroa-lehteä. Nimimerkki veronmaksaja kysyi , että minkä ihmeen takia verorahoja pitää käyttää siihen, että noukitaan heikoille jäille menneitä ylös. Veronmaksajan mielestä joutaisivat hukkua. Kovat ovat asenteet nykyään.

Ostin alennusmyynnistä ranskalaista runoutta, Rimbaudin Illuminaatioita ja Gyu Goffeten Luvassa elämä. Gofette kirjoittaa:

Niin ihminen on vain henkäys,
tomua kurkussa itku ja huuto
rakkauslaulunsa, lohduttomuutensa
himon hiekkaa, joka uppoaa: kuolla,

ei kuolla, mitäpä siitä loppujen lopuksi,
jos meri ei muuta ole kuin huokaus,
taivaan unessa se antautuu
ja katseemme horjuva purhe

romahtaa lihalliseen veneeseen
- oi hauras pursi sumussa, ei mastolyhtyä
vain pieni ääni, joka kieppuu
niskassa, toistellen

uupumatta, kuka sinä olet, kuka olet, kuka?

( suom. Pentti Holappa WSOY 2004)

Seinään maalattu

Tampere 22.12.2008

Valokuvatorstain 115. haastena on katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Teos 2008):

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Perusviestintää rautatien laidassa Luxemburgissa: "Rakastan sinua Louis + Rakastan sinua Magalie." Kun Louis ja Magalie kulkevat junalla kouluun, he näkevät joka aamu että joku rakastaa heitä.

Taivaanrannan maalari

Valokuvatorstain 114. haaste:

Silirimpsis, sileä tie
Onnetarten ottolasta maailman halki vie.
Silirimpsis, sileä tie
Reittiä niin vauhdikasta mutkien kautta vie.

En ole köyhä enkä kipeä,
En talonpoika enkä kuppari.
En ole laiska enkä ripeä,
En renki enkä toisten tsuppari.

Itse päätän huvini
Ja itse päätän työni
Ja kenen kanssa milloinkin mä vietän yöni.

En ole ahne enkä kopea,
Ei tartu rupla eikä taalari.
Ei edes kulta eikä hopea,
Oon pelkkä taivaanrannan maalari.

Teksti: Vexi Salmi, esittäjä: Irwin Goodman

Kuvan heimoveli istui Saadjärven rannalla Soomepoiste museuumin takana ja halusi tulla kuvatuksi. Hän puhui viroa, minä suomea emmekä ihan kaikessa ymmärtäneet toisiamme.

Soomepoiste museuumi on Äksin kylässä Tartonmaalla. Se avattiin vuonna 2002, avaisissa olivat silloiset pääministerit Paavo Lipponen ja Siim Kallas sekä Viron ex-presidentti Lennart Meri. Minun blogini logossa on Soomepoiste museuumin takaseinä, jonka ikkunoihin Saadjärvi heijastuu.

Vain kuvia

Talvi on tullut, kun joutsenet kokoontuvat Aurinkolahdelle ruokaa kärkkymään. Tänään niitä oli 12, pari päivää sitten 30, kertoi vanha rouva joka syötti niitä. Sorsat olivat nopeampia kuin joutsenet ja veivät leivänpalat niiden nokkien edestä. Minä muistelin lapsena lukemaani Andersenin satua noidutuista joutsenista, mutta en muistanut oliko niitä 12, aikamoinen joukko kuitenkin. (Vanha rouva oli kaino, ei halunnut mukaan kuvaan).

Talvi on päässyt yllättämään veneenomistajan. Hänellä on kiire pelastaa vene jäätyvältä lahdelta.

Kun vanha rouva lopettaa ruokinnan, kaksitoista jousenta purjehtii tiehensä sorsasaattueen seurassa ja minä lähden ostamaan ruokaa Columbuksen ostoskeskukseen.

Huomattava muutos kaupunkikuvassa. Kun lähdin 12 päivää sitten Luxemburgiin, bussit olivat kaikenkirjavia. Kun palasin ne olivat muuttuneet ankaran sinisiksi. Tuli mieleen entisajan poliisit, jotka patikoivat pitkin Munkkiniemen puistotietä tummansinisissä univormuissaan ja hajoittivat "kasoja" Valion baarin kulmalta, johon Munkkiniemen nuoriso-ongelma keskittyi 50 vuotta sitten.

Tänään luin lehdestä, että HKL on vaihtanut mainostenhankkijaa , ja minä kun luulin että laman vaikutukset näkyvät jo. Kun HKL ei saa mainoksia, se on siksi korottanut lipun hintoja, vaikka bensan hinta on laskenut.

PS. Pitäisiköhän vaihtaa blogin nimi Vain kuviksi, koska se sisältää nykyään enemmän kuvia kuin sanoja. Sanalliset ilmaisuni ovat suuntautuneet muuanne.

Uusi vuosi Luxemburgissa

Harmaata on, sumua, tihkua ja jäisiä jalkakäytäviä.

Etteivät katkoisi jalkojaan, ihmiset kävelevät varmuuden vuoksi pitkin ajoväyliä , ne kun on sulatettu suolalla.


Joku on hermostunut liukkauteen ja kirjoittanut hiekotuslaatikon kanteen: Tee työsi!
Minua vähän jännittää miten selviän huomisaamuna varhain matkalaukkuni kanssa bussipysäkille, joka on jyrkässä alamäessä. Laskettelen matkalaukun päällä pysäkille?


Kiinalainen onnenjumala , jonka näin erään talon portailla istumassa.
Se karkottaa pahat henget pois. Punainen on kiinalaisten onnenväri. Lisää kiinalaisesta kulttuurista Päivi Hintsasen Coloria-sivustolla.


Onnekasta uutta vuotta kaikille lukijoille!