maanantaina, maaliskuuta 15, 2010

Nuorten idoli

Siinä se on, jalustalla.

Kävin kaupungilla ja luin metrossa City-lehden artikkelia Nuoren Suomen arvot. Taloustutkimus oli tutkinut 15-34-vuotiaiden arvoja ja asenteita. Heidän sankarinsa on Mannerheim. Lapuan hengessä kasvanut lapualainen isoäitini olisi ilahtunut tuloksesta.

Minun varpaani ja samalla tunteet Mannerheimia kohtaan jäätyivät lapsena, kun piti seistä pakkasessa ja jonottaa Suurkirkkoon ( nyk. Tuomiokirkkoon) katsomaan arkkua, jossa ruumis makasi. En oikein ymmärtänyt asian historiallista merkitystä. Jonottaminen jäi mieleen, mutta ei arkku. Mannerheim ei ole edes unissa sankarini.

Kun tulin kaupungilta tein haun unitiedostoissani ja löysin vain unen yhden unen Mannerheimista ( ja satakunta unta joiden tapahtumapaikkana oli Mannerheimintie). Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä marssin Mannerheimin kanssa partiolaisten Yrjönpäiväparaatissa. Jalkojani väsytti eikä ollut muutenkaan mukavaa. Etsin unelle selitystä Jungin kirjasta Ihminen ja hänen symbolinsa. Jungin mukaan unet ovat kompensaatiota: "mies joka seurustelee unessa Napoleonin kanssa, potee alemmuuskompleksia." Arvelin että sama pätee myös minuun, vaikka en olekaan mies eikä Mannerheim ole Napoleon.

Naisten on muuten paljon helpompi päästä inhokiksi kuin idoliksi. Miesten sankarilistan kärjessä oli viisi miestä ja heidän inhokkilistansa kärjessä neljä naista ( kaksi poliitikkoa ja kaksi poliitikkojen elämää vaikeuttanutta naista) Naisten sankarilistan kärjessä oli yksi nainen ( Tove Jansson) ja neljä miestä joista kukaan ei ollut Mannerheim ( hyvä naiset!) ja heidän inhokkilistansa kärjessä kaksi naista ja kolme miestä. Vähän ihmetyttää, miksi miesten inhokit ovat naisia.

Tutkimukseen osallistuneille annettiin 52 nimen lista, josta he saivat valita idolinsa ja inhokkinsa. Tulokset olisivat kenties olleet toisenlaiset, jos he olisivat saaneet valita vapaasti. Katso tutkimuksen tulokset täältä.

5 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Sehän oli Kaj Bremerin, se kuva, jossa Kekkonen pelleili Napoleonina. Et ole sattunut näkemään unta Kekkosesta? Et edes siitä Wigwamin biisistä (Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen jne)?

Olet oikeassa, siinä suhteessa tutkimus ei ollut hyvä että pyydettiin nimeämään idolit. Mutta siinä edellä oli paljon hyviä kysymyksiä elämäntavasta, ideologioista (kannabis vapaaksi!), ja muista nuoren ikäluokan tyypillisistä asioista.

En tiedä oliko otos tarpeeksi edustava.

Hirlii kirjoitti...

Mä en tohon city-lehdyn tutkimukseen oikein luota...

Mut joo Jungin moniin ajatuksiin kyllä.

Ja nykyjungilaisiin. Etenkin naiset on tehnyt hyviä esseitä ja juttuja ja artikkeleita. Senkin et mitä "peikompi" nuori tyttö on puberteeti-iässä, niin sitä "vahvemmin" hän voi elää itsenään myöhemmin, aikuiselämässään.

Nuoruusiässä on oltava idoleita, äidiäidille oli iso juttu tuo Mannerheim, koska se oli kai ainoa selkeä "Idol" sen ajan 12-vuotiaalle tytöille. Äidille samanikäisenä tuo "Idol" oli kuulema Aleksanteri Suuri. Ja mulle ne oli parikolme partaista herraa (yks oli rock, toinen muuten sankari ja yks marx-lenari).Suuret Mies-Idolit katosivat elämän myötä.

Kaikilta.

Nais-hahmoille tuli tilaa, ei idoleileille. Jotenkin näin se kulkee naiseksi kasvaminen.

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Hmm ... mulle Mannerheim ei ole koskaan merkinnyt mitään. Ei siten, että tietoisesti olisin tehnyt näin. Mannerheim on ollut minulle vain yksi historian henkilö.

Nuorena voisin sanoa etten olisi kyllä laittanut häntä idolikseni. Tarkemmin ajatellen minulla ei oikeij ole ollut idoleita: olen kyllä halunnut kirjoittaa kuin Rilke, lukea kuin parhain kirja-arvostelija ja niin edelleen, mutta yhteen en ole koskaan luottanut sokeasti. Ehkä näin on hyvä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Anita Konkka kirjoitti...

Ei mulla alle 15-vuotiaana ollut idoleita. Lukioluokilla oli montakin kirjailija-idolia.

Kekkosesta on montakin villiä unta, ainakin yksi niistä on unikirjassani ( Nainen unen peilissä).

jussilainen kirjoitti...

Mannerheim ei ehkä ole Suomen kansalle mikään idoli vaan pikemmin ikoni. Joku tutkija pyrki aikoinaan tekemään gradun Mannerheimin naissuhteista mutta sitä tiettävästi ei julkaistu. Veijo Meri taisi Mannerheim-kirjassaan mainita Mannerheimin toimineen Hangossa kansalaissodan jälkeen kahvilayrittäjänä, mutta siinä ei muistaakseni selvinnyt toimiko hän tiskin takana asiakaspalvelijana?