Valokuvatorstain 160. haaste on Caj Westerbergin runo kokoelmasta
Uponnut Venetsia (Otava 1972)
muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Kuvasta tuli kyllä mieleen Durrellin Aleksandria-kvartetin Leila, jolla on kesy koobra. Leila on sulkeutunut kotiinsa isorokon sairastettuaan, ruvennut pitämään huntua ja peittänyt kaikki peilit mustalla kankaalla.
VastaaPoistaTyylikäs kiehtova kuva.
VastaaPoistaVälillä näin banaalejakin kysymyksiä päässäni pyörittelen, kuten: mistä löytyy Suomesta näin mielenkiintoisia hahmoja kuvattavaksi?
Hieno kuva, kuin muisto.
VastaaPoistaHahmot löytyivät St. Martinin kanavan rannalta Pariisista, yhden pienen sivu/umpikujan seinältä. Auringonlasku löytyi Vartiokylän lahdelta, jonka rannalla minulla on pikkuinen puutarhapalsta. Laitoin kuvat päällekkäin Picasassa ja niin syntyi (miehen) Muisto.
VastaaPoistahienosti kehitelty
VastaaPoistataitavasti tehty, hieno.
VastaaPoistaJa kun tulin katsomaan blogrolliasi, Anita, siinä oli Lawrence Durrell sanomassa että jos on taiteilija, ei voi välttyä inhoamassa oman maansa aikalaisia.
VastaaPoistaKiitos selvityksestä, se ei tee kuvasta yhtään vähemmän kiinnostavaa. Tunnelmallinen ja kiehtova on muistosi, ja muiston tavoin hieman harsoinen.
VastaaPoistaOnpa kaunis toteutus. Runollinen.
VastaaPoistaKuva onkin ehdottomasti klikattava isommaksi. Hienot kerrokset ja pinnat tulevat silloin esiin. Herkkä kuvitus runoon.
VastaaPoistaKiitos Marjattah, olisi pitänyt laittaa kuvan alle vinkki " klikkaa isommaksi, niin näet yksityiskohdat paremmin. Satunnainen kävijä ei ehkä tiedä että kuvat voi klikata isommiksi.
VastaaPoistaHerkkä ja kaunis kuva; muistoissa on myös ohuita, läpinäkyviä kerroksia kuten kuvassasi
VastaaPoistaErittäin hyvin annettua tekstiä myötäilevä kuva.
VastaaPoista