Kevät ja kaikki

"On kevät. Se tarkoittaa, että lähestymme ALKUA,"  kirjoitti  William  Carlos Williams kokoelmassa Kevät ja kaikki ( suom. Markus Jääskeläinen).

Raparperin alut ehtivät   ensimmäisinä   maan pintaan palstalla, niin  joka kevät.


  

Minipuutarha

Päivänsinen  kaksi tainta   ( etualalla)  kasvaa  kohisten minipuutarhassani.  Taustalla  kaupasta ostettu mintun taimi.  Myös thaibasilikan  ja  tomaatin taimet ovat  mönkineet ylös  mullasta.  


 Pari viikkoa  sitten  laitoin Facebookiin   tiedustelun, mistä löytyisi päivänsinen siemeniä, ja heti tuli vastaus.  FB  on  osoittautunut hyödylliseksi tiedonvälityskanavaksi   muissakin kuin  päivänsiniongelmissa.  Suosittelen.

Hellepäivän ilta

Helteellä ei jaksa kirjoittaa,  ei  eväänsä liikauttaa, tuumii vanha yrmy ahven.


Illansuussa kävin  palstalla  poimimassa vadelmia.  Jossakin Tshehovin novellissa naiset poimivat vadelmia ja lörpöttelevät naisten tapaan. Kun vain muistaisi mikä  novelli se on, niin lukisin sen uudelleen.
Kastelin palstan ja  hiki nousi pintaan.  Kun  pyöräilin  kotiin,  alkoi  sade. Suuria  lämpimiä pisaroita läiskähteli katuun ja  asfaltti  alkoi tuoksua. Vain  paljasjalkaiset kaupunkilaiset  tietävät miten ihana  tuoksu se on. Se tuo mieleen lapsuuden jäätelökesät. Kotona otin kylmän  suihkun ja istuin parvekkeelle nauttimaan kylmästä valkoviinilasillisesta. Ah helleillan   nautintoja!


Sosiaalinen media on jäänyt vähemmälle  huomiolle hellepäivinä, syötteenlukijassani  on yli  tuhat lukematonta blogia.    Kannoin  miniläppärin parvekkeelle, kaadoin toisen lasillisen valkoviiniä ja aloin lukea.  Osui  silmään   00100-blogin otsikko “ Kirjailija joka ylitti ensimmäisen esteen” ja se johdatti minut  ensi kevään esikoiskirjailijan  blogiin.  Voi millaisia paineita nykyään nuorilla  naiskirjailijoilla on! Pitää mennä  rasvaimuun, että  kelpaisi medialle.  Toivottavasti se  oli ironiaa.  Millaisia  paineita  mahtaa olla nuorilla mieskirjailijoilla?  Pitääkö heidän  olla  bodattuja?  Siihen aikaan  kun aloittelin  kirjailijanuraani, ulkonäöllä ei ollut niin väliä. Esikoiskirjani ilmestyttyä    eräs  nuori mies kysyi  minulta Vanhalla ( 60- ja 70 –lukujen   taitteen intelligetsian istumispaikassa), että senkö takia  sinusta tuli kirjailija, kun olet niin ruma. Lasten ja humalaisten suusta  kuulee totuuden.

Palstaviljelijän jurnutusta

Malvat kukkivat  Juorumäen palstoilla.

 Taustalla näkyy  vaaleansinisenä  viivana Vuosaaren metrosilta.

Viinimarjat kypsyvät. Rastaat saisivat syödä ne.

  Pakastimessa on vielä viime kesän marjoja enkä tiedä  mitä niille tekisin.

Tässä vaiheessa  kesää  palstanviljely  alkaa   tympiä, kun pitää  selkä vääränä kantaa vettä nuutuneille.  kasveille.   Rikkaruohot sen sijaan rehottavat reippaina helteistä huolimatta.  Tulispa  sade, toivoo  nääntynyt viljelijä.  Ukkoskuuroja on luvassa länteen.  Helsinki on idän ja  lännen   rajalla.  Säätiedotusten  valossa Vuosaari ja Puotila näyttävät  kuuluvan itään ja muu Helsinki länteen. Viikko sitten satoi kaatamalla länsi-Helsingissä, mutta  pisaraakaan ei  tullut   Juorumäen palstoille. Kyllä minua   harmitti, kun suurella innolla olin  odottanut että  idästä lähestyvä  synkeä ukkospilvi  kaataisi lastinsa   minun palstalleni. Mutta se pahus meni ohitse ja satoi kaupungin keskustan viemärit  tukkoon.

Kaunista jussinpäivää kaikille

Juhanusruusuja  Puotilan palstoilta. ( Klikkaa kuva isommaksi)

Tänään on se   oikea  juhannuspäivä.  Mitenkähän  juhannustaiat  toimivat, jos  niitä tekee vääränä yönä?

Valokuvatorstain tämän viikon haaste on   juhannus.

Sinistä

Rohtoraunioyrtti  Puotilassa.

Ei  se ole  minun rohtoraunioyrttini. Se katosi palstan reunalta  ja  jäljelle jäi vain  iso kuoppa  ja  suru  sen menetyksestä.  Ei palstalta aikaisemmin ole varastettu muuta kuin vanha  talikko. Joku  oli nähnyt suuren  vaivan kaivaessaan sen ylös maasta.   Minun kadonneella  rohtoraunioyrtilläni oli tarina . Vuonna  1989 kun  olin palaamassa  ensimmäisestä suomalaisugrilaisesta   kirjailijakonferenssista Joshkar  Olasta Marinmaalta, pysähdyin Moskovassa ja kävin  sikäläisen  kirjailijaliiton talossa  syömässä.  Kaivoin pihamaalta rohtoraunioyrtin taimen, jonka  salakuljetin  Suomeen ( elävien kasvien  tuonti oli kielletty tullimääräysten mukaan). Istutin sen  kuvanveistäjä Heikki Virolaisen pihalle, jossa se menestyi hyvin.  Kun  muutin  Vuosaaren taiteilijataloon, otin  mukaani taimen.  Ensimmäisenä kesänä se kasvoi  parvekkeellani. Syksyllä siirsin sen  Puotilan  Juorumäen  palstalle. Siitä kasvoi  komea  puska.  Nyt harmittaa, että  siirtänyt sitä   taiteilijatalon pihalle kasvamaan. Sieltä sitä ei olisi kukaan  varastanut.

Tervehdys  Alastomalle kriitikolle ( = Osmo Kantokorvelle,   nimi on  tietysti  Otso,  katso  kommenteista miksi  erehdys tapahtui )  jolla  on tänään blogissaan  sinisiä kuvia. 
Vappuna joku oli  maalannut Antti Neuvosen   veistoksen yhdelle hahmolle sinisen naaman.  Patsas nimeltään  Ystävät  ja kylänmiehet sijaitsee Helsingin  Itäkeskuksen Ystävyyden puistossa.   Naama ei ole  enää sininen. Se puhdistettiin pian  vapun jälkeen.

Tässä  Neuvosen veistos kokonaisuudessaan. Sen reunalla istuskelee  joka päivä ystävä ja kylänmiehiä vaihtamassa kuulumisia.

Martti Aihan  sininen veistos   Sara Hildenin museon seinällä Tampereella pari vuotta sitten.

Palstan kevättä

Edellisen postauksen nuppu on auennut.

Tämä pariskunta häärii innolla mukana kun muokkaan maata.

Valokuvatorstain 165. haaste on kevät.

Kesä tulee - entä rakkaus?

Eilinen kuva palstalta.

Kohta näistä taimista saa nokkossoppaa.

Kesän tulo voi olla kurjaa aikaa Pariisissa ja miksei muuallakin. Näin kuvaa Pariisin kevätiltaa Raphaële Billetdoux: "Päivä oli tähän aikaan vuodesta pitkä ja nyt se oli ohi . Ja tuona pyhimpänä hetkenä ihminen kärsii hyvin selkeästi siitä, ettei ole rakastettu ja siitä että välinpitämättömien vastakkaisen sukupuolen edustajien elämään ei ole lupa käydä käsiksi." (Minun yöni kauniimmat kuin teidän päivänne. suom. Annikki Suni).

Luin metrossa menomatkalla kaupunkiin Billetdouxin romaania. Paluumatkalla luin Voima - lehden toukokuun numeroa. "Peiton alla on aina tilaa," otsikoi Voima. " Huorintekemisen sijaan kannattaa rakastaa useaa yhtä aikaa. Se on inhimmillistä," sanotaan alaotsikossa. Mahdotonta, joku ehkä ajattelee, sehän on pettämistä! Mutta " useampi samanaikainen kumppani ei vielä tarkoita pettämistä. Pettäminen tarkoittaa sitä, että teot ovat ristiriidassa lupausten kanssa, " artikkelin kirjoittaja Antti Rautiainen sanoo. Entä mustasukkaisuus? Rautiaisen mukaan mustasukkaisuus ei ole ongelma vaan ongelman oire. Se kertoo turvattomuuden tunteesta. Tämä oli minulle helpottava tieto. Artikkelin voi lukea kokonaisuudessan täältä. Voiman peräkaneetissa sanotaan , että artikkelin pitkä versio on luettavissa Fifistä, mutta en minä sitä sieltä löytänyt.

Kaino tulppaaninnuppu palstalla eilen. Kohta se aukeaa

vastaanottamaan polyamorisia (= monirakastavaisia) mehiläisiä.

Hiirenkorvalla

Vadelma on hiirenkorvalla palstalla. Toivottavasti

ei tule pakkasöitä, ettei korvat paleltuisi. (Klikkaa kuva isommaksi)

Raparperin taimet mönkivät kuolleiden lehtien alta esiin.

Niiden hiirenkorvat näyttävät korvasieniltä muodoltaan.

Kuvat ovat eiliseltä päivältä, jolloin pyöräilin Stockan Hulluille päiville ostamaan halpaa polkupyörän jalkapumppua, mutta se oli loppuunmyyty. Turha reissu harmitti. Pyöräilin takasin palstan kautta. Siellä joka päivä jotain uutta ( kuin Hulluilla päivillä). Puutarhuri minussa iloitsee, kun taivaalta sataa tuhkaa, se on hyvää lannoitetta. Onneksi en ole matkalla mihinkään tällä hetkellä, vaan istun tiukasti työpöydän ääressä tekemässä kirjaa jonka pitäisi joskus valmistuakin. On muuten mahtavaa kun luonto näyttää voimansa ja pysäyttää lentoliikenteen.

Kevättä palstalla

Huhtikuu on kuukausista julmin, runoili T.S Eliot, mutta kun katsoo kasvien taimia ja kuuntelee lintujen laulua , niin kyllä se on kuukausista eroottisin.

Tulppaanin taimi on noussut maasta.

Otin tänään pyörän talviteloilta, pumppasin kumit täyteen ( kurja homma) ja pyöräilin katsomaan miltä palstalla näyttää. Yleisnäkymä oli ankeahko. Mutta viikon päästä siellä pääsee tekemään jo kevättöitä, luulisin. Ja sitten tämän blogin päivittäminen jää todennäköisesti vähemmälle.

Puutarha

Puutarhan vartijat viime kesänä.

Puutarha tänään.

Teematiistain viikon aihe puutarha.

Parasta kesässä

Elokuun satoa ja

kukkia Puotilan palstalla 12.8.2009

Valokuvatorstain aihe Parasta kesässä

Sateen jälkeen kritiikistä

Puutarhakoirat naapuriviljelijän palstalla.

Pitkästä aikaa paistoi aurinko illalla. Kävin panemassa maahan viimeiset siemenet: salaattia ja pinaattia.

Kaikki hyvin palstalla. Varhaisperunan taimi on murtautunut maasta esiin.

Kulttuurin saralla menee kehnommin. Kunnon kritiikki on kuollut, vai onko se painunut maan alle? Lue Karo Hämäläisen pääkirjoitus Kritiikin paikka Kiiltomadosta.

"Kulttuurisivuilla kritiikit antavat tilaa henkilöjutuille, ajankohtaisen viihdetarjonnan puffeille ja numeroihin pohjautuville "kulttuuriuutisille": mitä kuuluu tänä iltana alkavan televisiosarjan juontajan kesään, kuinka paljon kesän festarilippujen hinnat ovat nousseet (mukana myös vertailu myös festariravintoloiden oluttuoppien hintakehityksestä), mitkä teatteriesitykset ovat keränneet kevään aikana eniten katsojia ja mitkä teatterit ovat hätää kärsimässä pääsylipputulojen jäätyä odotuksista?" Hämäläinen kirjoittaa.

Minä luen vain yhden lehden kulttuurisivua ja olen jo pitkään ihmetellyt keille ne jutut on kirjoitettu. Näyttäisi vähän siltä, että nuorisolle, mutta eiväthän nuoret nykyään lehtiä lue, kun on netti.

Maaria Pääjärvi pohtii hänkin kriitiikin tilaa blogikirjoituksessaan Kriittistä massaa. " Olen aina halunnut olla pelätty kriitikko. Se on toiveammattini," hän sanoo ja jatkaa myöhemmin:

"Entä jos kritiikki onkin menossa alamäkeä siksi, että pelättyjä paskanokkia ei enää ole? Ei minkään sanomalehden lukijoita kiinnosta hymistelevä asiantuntijakuoro. Nyt hartiapankilla hommiin ja parjaamaan, koko kriittinen massa. Niin jo alkaa lukijoita löytyä. Muistelkaapa, miten isät silloin ennen 1990-luvulla alkanutta lepsuilua löivät ja satikutittivat. Tietysti on toinenkin vaihtoehto: rakastetaan toisella tavalla ja näytetään se kaikille. Kursailematta. Rakastetaan omaakin ääntä. Rakastetaan niin paljon, että uskalletaan antaa sille siivet, jotta se hetken leimahtaisi huomiotalouden kankaalla ja polttaisi siihen reiän." Kaivatulla ja paljon parjatulla 60-luvulla kritiikki oli oma taiteenlajinsa. Pelättyjä kriitikoitakin oli. Seppo Heikinheimoa luettiin hänen briljantin ilkeytensä takia, vaikkei musiikki olisi muuten kiinnostanutkaan.

Akileijan määrämuoto

Akileijan kukinto naapuriviljelijän palstalla ennen sateen tuloa.

Akileijan englanninkielinen nimi columbine tulee latinan sanasta columba eli kyyhkynen, koska kukan viisi terälehteä muistuttavat kyyhkysen siipiä. Kasvitieteellinen nimi aquilegia tarkoittaa kotkaa.

"There is fennel for you, and columbines..."

sanoo järkensä menettänyt Ofelia, kun hän jakelee kukkia kuninkaalle, kuningattarelle ja veljelleen Laertekselle Hamletin viidennen näytöksen neljännessä kohtauksessa. Veijo Meri on suomentanut sanat seuraavasti:

"Tässä teille saksankuminaa ja akileijoja"

Eeva-Liisa Manner on ottanut suomennoksessaan enemmän vapauksia:

"Kallioimaretta kuninkaalle, ja ajuruohoa"

Shakespeare tunsi kasvien folkloren: akileija merkitsee uskottomuutta, hulluutta ja torjuttua rakkautta, ja fennel eli fenkoli ( saksankumina) imartelua. Sikäli Mannerin käännöksessä on itua, mutta en ymmärrä miksi hän käänsi akileijan ajuruohoksi.

Valokuvatorstain 134. haaste on määrämuoto.

Kukista enemmän blogissa suunnitelma kukkakedoksi. Sieltä on peräisin seuraava sitaatti:

"Paracelsus otti vakavasti kristillisen teesin siitä, että luomakunta ja varsinkin kukat ovat luojan ylistystä. Kukissa on hänen mukaansa salaisuus, tarkemmin ottaen ne ovat eräänlaista salakirjoitusta, niin että jokaiseen kukkaan on kirjoitettu luojan signeeraus."

Kissa töissä

Kissa tuli töihin illalla Puotilan palstoille Sillä on hyvät metsästysmaat siellä. Paljon vesimyyriä. Se kuunteli korva tarkkana ja silmä kovana, kuuli rapinaa ojasta ja lähti liikkeelle. Näitä kissatyöntekijäitä saisi olla palstoilla enemmän, koska vesimyyriä on niin paljon, ettei yksi kissa niistä selvää tee. Viime kesänä ne söivät minulta perunat ja punajuuret. Ja syksyllä ( tai talvella) tulppanien sipulit.

Naakkojen tarkastuslautakunta saapuu paikalle.

Ne tulevat joka ilta tutkimaan mitä olen saanut aikaan palstalla. Eivät pelkää, vaan tulevat ihan liki, mutta heti kun otan kameran esiin, ne lehahtavat pakoon. Onnistuin saamaan ne luvaan illalla, kun kamera oli valmiina punavalkoisen kissan kuvaamisen jälkeen. Naakat eivät ole linssiluteita. Mutta kissa työnsi nenänsä linssiin, teki sen luultavasti pelkkää uteliaisuuttaan. Olen huomannut ennenkin, että kissoja kiinnostavat tekniset vempaimet, paitsi pölyimurit joita ne pelkäävät, koska ne pitävät sietämätöntä ääntä.

Vahingosta viisastuu

Älkää hyvät ihmiset avatko sellaisten kommenttien linkkejä, jotka on kirjoitettu ulkomaankielellä ja joissa kehotetaan käymään kommentoijan saitilla.

Viikko sitten nimimerkki aan toivotti minulle kaikkea hyvää englanninkielellä, taisi toivottaa Jumalan siunaustakin. Avasin linkin uteliaisuuttani. Saitti oli indoneesialainen, mutta kävijatilaston mukaan kukaan ei ollut tullut blogiini Indoneesiasta. Uteliaisuuden seurauksena sain koneelle troijalaisen. En osannut epäillä nimimerkki aania. Vasta tänään ymmärsin yhteyden, kiitos Juhani Tikkasen ja poistin kommentin. Toivottovasti kukaan muu ei ole erehtynyt avaamaan sitä kommenttia . Sietää varoa moisia hyvän toivottajia, heillä on paha mielessä. Se viruksenlevittäjä oli kirjoituksen Kuka oli Anna Halmkrona kommenttilootassa.

Viereinen orkideankuva ei liity virukseen. Ostin sen, kun kävin hakemassa ilmaisen siemen- ja sipulikuvaston. Multakämmentä rupeaa syyhyttämään ja mielessä alkavat pyöriä puutarhaunelmat helmikuussa, kun valo lisääntyy. Orkidea on elämäni ensimmäinen. Saa nähdä pysyykö se hengissä minun hoidossani.