Näytetään tekstit, joissa on tunniste naistenpäiväruno. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naistenpäiväruno. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010

Naistenpäiväruno


Naistenpäivä oli ja meni. Täältä etsittiin sinä päivänä moneen kertaan runoa naiselle. Minulla oli muuta tekemistä, en ehtinyt päivittää blogia. Seuraavaa naistenpäivää varten laitan tänne runon, joka saattaisi kelvata jollekin naiselle. Se on Shakespearea, hänen 18. sonettinsa kokoelmasta Nautintojen ajan aarre, suomentanut ja selityksin varustanut Kirsti Simonsuuri.

Kesäpäivään vertaisinko sinua?
Olet suloisempi, tyynempi;
tuulenpuuskat ravistavat nuput toukokuun
ja kesän laina kestää liian lyhyeen.
Joskus taivaan silmä loistaa tulessa
ja kultaotsa peittyy usein pilveen,
ja kauneuttaan kaunis joskus kadottaa,
sattuman ja luonnonkierron riistossa.
Vaan ikikesäsi ei kuihdu koskan,
ei kadota kauneuttaan, sinulle kuuluvaa,
ei kuolema voi kerskua että käyt sen varjossa
kun ikuisissa säkeissä liityt aikaan.
Niin kauan kuin on henki taikka silmät nähdä,
niin kauan tämä elää, elämäsi lähde.